Christina Hesselholdt

Christina Hesselholdt julkaisi esikoisteoksensa Køkkenet, gravkammeret & landskabet vuonna 1981, ja hän on 15 kirjallaan kokeilevan proosan tärkeimpiä edustajia Pohjoismaissa. Vivian (suomentamaton) on elämäkerrallinen romaani amerikkalaisesta katuvalokuvaajasta Vivian Maierista (1926–2009), joka eli anonyymia elämää rikkaiden perheiden lastenhoitajana. Maierin jäämistöstä löydettiin kuitenkin noin 150 000 ainutlaatuista valokuvaa, jotka hän oli ottanut 40 vuoden aikana newyorkilaisista ja chicagolaisista ihmisistä ja paikoista. Niitä pidetään nyt yleisesti genrensä tärkeimpiin kuuluvina 1900-luvun taideteoksina. Maierin elämäkerrassa olisi mahdollista viljellä mitä moninaisimpia myyttejä tästä tuntemattomasta taiteilijanerosta, mutta Hesselholdtin kuvauksessa ei ole romantiikan häivääkään. Se on päinvastoin kuvaus henkilöstä, joka on yhtäältä ankara, ehdoton, aseksuaalinen ja sulkeutunut, mutta jolla toisaalta on korostunut oikeudentunto ja kauneudentaju sekä vahva empatia yhteiskunnan heikoimpia kohtaan. Vivian on muotokuva ihmisestä, josta ilmenee koko ajan uusia puolia ja jonka olemus saa lukijan täysin pauloihinsa.

Lukijan ja Vivianin kohtaamisen vaikuttavuutta selittää myös se, miten hänen elämäänsä kuvataan aina siirtolaisperheessä eletystä rikkinäisestä lapsuudesta viimeisiin vuosiin, joita hallitsivat köyhyys ja yksinäisyys. Vivian rakentuu erilaisten äänien kirjosta. Kertojan ja Vivianin lisäksi ääneen pääsevät monet hänen lähiympäristönsä ihmiset, kuten hoitolapsi Ellen, tämän vanhemmat sekä Vivianin äiti. Kertoja puolestaan on vähän vilkas ja virkaintoinen tyyppi, joka jatkuvasti selittää lukijalle juonen kuljetusta ja sen historiallista taustaa. Kyse ei todellakaan ole henkilöstä, johon tekisi mieli tukeutua. Teos ei näin ollen tarjoa ehdottomia väittämiä tai vastauksia, vaan tasavertaisten äänen polyfonian, josta syntyy romaanin ainutlaatuinen elämys- ja tulkintavara. Tähän on lisättävä vielä se, että Hesselholdt on ylivertainen tyylitaituri. Kaikki hänen romaaninsa suorastaan pirskuvat kauniita ja omaleimaisia lauseita, jotka luovat moniulotteisia ja mielikuvitusta kiihottavia henkilökuvauksia. Erimerkiksi kahta tämän romaanin sivuhenkilöä kuvataan näin: ”Silkkipaperi tekee hänet sekä katkeraksi että hilpeäksi” ja ”Nyt hän antaa tulppaanien saattaa hänet raskaaksi, nyt hän ratsastaa ruusuilla”. Moista ei ole ennen luettu.

Vivian esittelee meille toisaalta henkilön, joka on kokenut kovemman kohtalon kuin useimmat elämällä väkivallan, hyväksikäytön ja mielenterveysongelmien varjostaman lapsuuden sekä monotonisen ja eristäytyneen aikuiselämän. Toisaalta hänen taiteellisessa ja sisäisessä maailmassaan on herkkyyttä, kauneutta ja omaleimaisuutta, mikä näkyy myös hänen valokuvistaan. Unelman ja todellisuuden välinen juopa on useimmille meistä tuttu, mutta Hesselholdt korostaa sitä poikkeuksellisella tavalla tässä kiehtovassa ja syvästi omaperäisessä taiteilijaromaanissaan.