Geir Gulliksen: Historie om et ekteskap
Geir Gulliksen on jättänyt vuosikymmenten saatossa kädenjälkensä Norjan kirjallisuuteen runoilijana, romaanikirjailijana, esseistinä ja toimittajana. Viimeisimmissä romaaneissaan hän on johdonmukaisesti ja omaperäisesti tarkastellut elämää modernissa pohjoismaisessa sosiaalidemokratiassa pureutuen usein sukupuolirooleihin, perhe-elämään ja seksuaalisuuteen.
Historie om et ekteskap (Kertomus eräästä avioliitosta) on hänen tuotantonsa tähänastinen huipentuma. ”Voitko kertoa meistä”, kuuluu romaanin alku. Kertoja pyrkii ymmärtämään hiljattain kokemaansa avioeroa palaamalla suhteen alkuun ja seuraamalla sen dynamiikkaa vaihe vaiheelta. Näin hän pyrkii eläytymään myös siihen, miltä suhteen hajoaminen on ehkä näyttänyt toisen aviopuolison näkökulmasta. Suhde edustaa aikamme rakkaussuhteiden tyyppiesimerkkiä, ehkä suorastaan ihannetyyppiä. Se alkoi salamarakastumisena, jossa yhdistyivät nähdyksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemus sekä eroottinen vetovoima, ja laajeni myöhemmin perheyhteydeksi sekä ystävyydeksi. Pariskunta koki selättäneensä kaikki ne joutavuudet, joiden vuoksi he olivat jättäneet edelliset kumppaninsa. He olivat ylpeitä siitä, että ystävyys, läheisyys ja intohimo olivat säilyneet lasten tulon jälkeenkin. Ennen kaikkea he olivat kuitenkin ylpeitä toisilleen antamastaan vapaudesta, jonka he toivoivat suojelevan kyllästymiseltä ja muualle haikailulta. Romaani tarjoaa harvinaisen hienovireisen kuvauksen pitkän suhteen dynamiikasta – läheisyydestä, yhteenkuuluvuudesta ja intiimiydestä, mutta myös etäisyydestä, joka kasvaa kaiken turvallisuuden ja vapauden keskellä: ”Luulimme tuntevamme toisemme paremmin kuin kukaan muu voisi koskaan kumpaakaan tuntea. Sen vakaumuksen varaan, ja lasten päiden yli vaihdettujen nopeiden ja vihjailevien katseiden varaan, me rakensimme kypsän rakkautemme varjotasavallan.”
Suhteen ongelmana on vapaus. ”Tekisi niin mieli elää muunlaista elämää”, kertoja sanoo. Tämä tarkoittaa sekä halua olla epäsovinnainen mies että halua nähdä oma rakastettu vapaana – myös harrastamaan seksisuhteita muiden kanssa. Kokeilusta kasvaa juoni, jonka jännite lisääntyy koko ajan vapauden rajojen venyessä. Vapauskäsitteen tarkastelussa piilee paljolti myös romaanin psykologinen ja eksistentiaalinen voima. Kirjailija näyttää dramaturgisen tiivistunnelmaisissa kohtauksissa kykynsä pukea näennäisen arkipäiväiset vuoropuhelut kirjalliseen muotoon, ja romaanin itsetietoisen päähenkilön keskeiseksi ongelmaksi nousee valinta: miten pitäisi toimia, kun jokaisen valinnan tulisi samanaikaisesti johtaa mahdollisimman suureen vapauteen ja mahdollisimman suureen vastuuseen lopputuloksesta? Näkökulman liukumat, eli kertojan kiistanalaiset pyrkimykset nähdä pohtimansa tapahtumat myös vaimon silmin, mahdollistavat syyllisyyden, vallan ja vastuun tulkitsemisen monella eri tavalla. Samalla kertoja on tietoinen omasta tulkinnastaan ja oman (sekä lukijan) tietämyksen rajoista, mikä kuvastaa Gulliksenin valppautta romaanin ominaislaadun ja mahdollisuuksien suhteen.
Romaani nimi Historie om et ekteskap tuo kaiun tavoin mieleen Ingmar Bergmanin ”kohtaukset eräästä avioliitosta”, ja se viittaa sekä jatkuvuuteen että muutoksiin, jotka liittyvät aikamme pohjoismaisen avioliittoinstituution hahmottamiseen ja siinä elämiseen. Bergmanin avioparia leimasivat selkeästi 1900-luvun dominoivat sukupuoliroolit, kun taas Gulliksenin kokeilevassa kerronnassa itse tasa-arvoihanteista tulee osa ideologista taustaa, jonka puitteissa intiimi valtakamppailu käydään. Gulliksenin romaanissa konventiot, vapaus ja valinnat hankautuvat yhteen osana aatteellisesti ja dramaturgisesti tiivistunnelmaista ja taidokkaasti rakennettua kokonaisuutta. Tekstistä välittyy aidosti utelias asennoituminen elämäntapoihin, jotka ovat niin lähellä arkea, että niihin voi välillä olla vaikea saada etäisyyttä.