Hannu Raittila: Terminaali
Hannu Raittila (s. 1956) on vuodesta 1993 tähän asti julkaisemallaan 16 teoksella vakiinnuttanut asemansa keskeisenä suomalaisena nykykirjailijana. Hän on saanut Finlandia-palkinnon romaanillaan Canal Grande (2001). Hänelle on myönnetty myös Runeberg-palkinto romaanista Terminaali (2013), joka on asetettu Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon Suomen ehdokkaaksi.
Raittilan romaani- ja esseetuotantoa on luonnehdittu ”insinööriproosaksi” sen takia, että hänellä on kiinnostusta kuvata maailmaa teknologian termein. Raittilan teoksissa tekniikan saavutukset ja mitattavat asiat symbolisoivat luovuutta ja mahdollisuuksia muokata ympäristöä. Samalla teknomaailma ilmentää paradoksaalisesti ihmisen hybristä, halua luoda rakennelmia, jotka sortuvat suuruudenhulluuteensa. Raittilan kuvaamassa maailmassa teknologiausko pyrkii korvaamaan Jumalan luomistyön, mutta lopulta teknologian varaan rakennettu maailma osoittautuu haavoittuvaiseksi, särkyväksi illuusioksi.
Kun Canal Grandessa Raittila vie insinöörinsä pelastamaan Venetsiaa uppoamasta mereen, Terminaalissa liikutaan globalisaation nimissä koko maailman ilmatilassa ja merillä. Näennäisesti romaanissa kerrotaan tarinaa hajonneesta perheestä, joka hakee yhteyttä ja eheyttä, mutta viime kädessä teos on kuvaus hajoavasta länsimaisesta kulttuurista ja samalla lännen ja idän arvojen törmäyskurssista.
Raittilan tapa kirjoittaa rakentuu mikro- ja makrokosmoksen rinnastamisesta. Analogioihin mieltynyt kertoja kuvaa perheen ongelmia vertaamalla niitä maapallon mantereiden loittonemiseen ja lähentymiseen. ”Myös ihmiset loittonevat toisistaan ja lähenevät taas toisiaan salattujen syklien mukaan – perheiden jäsenetkin”, kertoja havainnoi. Monien traagisten erojen kautta kutistunut ydinperhe palautetaan romaanin lopussa jonkinlaiseen harmoniaan suomalaisen juhannusaaton aurinkoisissa tunnelmissa.
Raittila liittää suomalaisen Lampenin perheen vaiheet globalisaation suureen kriisiin, jonka yhtenä tiivistymänä nähdään WTC-tornien tuhoaminen 11. syyskuuta 2001. Romaani tavallaan jakautuu kronologisesti aikaan ennen tätä tapausta ja sen jälkeen. Lampenin perheen tytär Paula, joka vaihtaa televisiosarja Twin Peaksin fanina nimekseen Lauran, on tornien kaatumisen aikoihin lentomatkalla Yhdysvaltoihin ja jää ilmatilan sulkeuduttua pitkäksi ajaksi kiinni kanadalaiseen terminaaliin. Terminaalit ja satamat tulevat Lauralle jatkossa tutuiksi, koska yhdessä kaverinsa Saran kanssa hän omaksuu elämänmuodokseen tyttöjen alakulttuurin, hengaamisen lentokentillä. Lentokentät ja matkustaminen nähdään romaanissa maallistuneen ajan uutena uskontona, johon kuuluvat rituaalit ovat keskeinen osa hartaudenharjoitusta.
Näkökulmatekniikan avulla Raittila avaa päiväkirjan kautta näkymiä Lauran elämään, joka monenlaisten kokeilujen ja identiteettivaihdosten kautta etenee liittoon palestiinalaisterroristin kanssa ja lopulta uhrikuolemaan. Temaattisesti keskeisimpinä henkilöinä äänen romaanissa saavat kuitenkin Laura isä, suomenruotsalainen Johan Lampen ja hänen vaimonsa Pirjo. Johanin kertojaosuuksissa romaanin teknologiakiinnostus huipentuu, kun tämä upseerikoulutuksen saanut mies vaeltaa maailmalla rajavartiolaitoksen tehtävissä ja sittemmin etsimässä kadonnutta tytärtään, jonka hän on nähnyt viimeksi tämän ollessa vauva. Pirjon tehtävä uutistenlukijana ja mediateknologian edustajana on puolestaan lähestyä maailmaa kertomalla tarinoita sen muuttumisesta yhteiseksi olohuoneeksi ja samalla yhä enemmän manipuloitavaksi todellisuudeksi.
Vaihtuvien näkökulmien tekniikka tuo romaaniin erilaisia diskursseja ja tyylejä. Ne ulottuvat Lauran päiväkirjan naiiveista havainnoista Johanin syvällisiin itseanalyyseihin, Pirjon ajoittain tunteellisiin vuodatuksiin ja Saran tarkkaileviin raportteihin. Romaani on kerronnallisesti jatkuvassa liikkeessä, ja juonen tasolla se pitää yllä jännitystä loppuun asti. Struktuuriltaan romaani on tarkkaan harkittu rakennelma, jossa jokainen luku tuo tarinaan uusia ulottuvuuksia.
Romaanin viehätys pohjautuu osaltaan myös sen intertekstuaalisiin ulottuvuuksiin. Terminaalissa on yhteyksiä Raamatun tarinoihin tai Homeroksen Odysseiaan, mutta myös modernin länsimaisen kirjallisuuden klassikoihin, esimerkiksi Joseph Conradin temaattisesti paralleeliin pahuuden syväluotaukseen romaanissa Heart of Darkness, tai suomalaisen kirjallisuuden realistiseen perinteeseen, erityisesti Väinö Linnan romaaneihin. Suurten linjojen hahmottajana Raittila tavallaan jatkaa Linnan työtä kansallisen tarinan kertojana laajentaen tehtävänasettelun globaaliin mittakaavaan.
Romaanin nimi Terminaali viittaa luonnollisesti lento- ja laivaliikenteen siirtymätiloihin, mutta siihen sisältyy myös muita merkityksiä. Raittilan romaani kasvaa vertauskuvalliseksi esitykseksi globalisaation negatiivisista seurausvaikutuksista. Samalla kun teknologian mahdollistama sähköinen verkostoituminen yhdistää maailmaa, se johtaa uudenlaisiin konflikteihin, joihin liittyy uhka ympäristön ja kulttuurien tuhoutumisesta. Terminaalin eskatologiassa maailma on sairastunut ja ajautumassa terminaalivaiheeseen, josta on vaikea löytää ulospääsyä.