Mats Jonsson
Miehenä häntä olisi kuvailtu pitkäksi ja komeaksi, mutta sen sijaan hänestä tuli nainen, joka ei koskaan lakannut kasvamasta. Mats Jonssonin omaperäinen ja runollinen sarjakuvaromaani Stinas jojk (”Stinan joiku”, suomentamaton) täydentää kuvauksia poikkeuksellisesta ihmiskohtalosta. Päähenkilönä on Kristina Katarina Larsdotter, joka syntyi poronhoitajaperheeseen Ruotsin Malåssa vuonna 1819. Täytettyään 18 hän matkusti sisarensa Saran kanssa kummajaisnäytöksissä ympäri Eurooppaa ja tuli tunnetuksi nimillä Iso-Stina, Pitkä Lapin tyttö ja Lapin jättiläistyttö. Stina kuoli vuonna 1853. Alle vuoden päästä siitä hänen jäännöksensä kaivettiin esiin ja lähetettiin Tukholman Karoliiniseen instituuttiin, jossa hänen luurankonsa asetettiin näytteille. Toukokuussa 2024 Stina palautettiin Malåhon haudattavaksi.
Mats Jonsson osoittaa suurta luottamusta lukijan kykyihin tässä kaikenikäisiä puhuttelevassa kasvukertomuksessa, jonka haastava kerrontatekniikka lisää kerroksia Stinan tarinaan ja sen laajempaan kontekstiin: kolonisaatioon, eksotisointiin ja lääketieteelliseen hyväksikäyttöön. Stina itse nousee esiin sisarensa Saran muistojen kautta tässä tussilla piirretyssä fantasiassa, joka tekee päähenkilöstä elävän, sympaattisen ja kauniin. Jonsson näkee Stinassa piinatun ulkopuolisen, joka onnistuu kuitenkin luomaan toimintamahdollisuuksia oman kaksinkertaisen ulkopuolisuutensa pohjalta. Stina haluaa nähdä maailmaa, hän haluaa omistaa oman tilan Saamenmaalla, ja hän on samastuttava hahmo.
Stinas jojk -romaanin moniin hienouksiin kuuluu syvällinen historiantuntemus ja herkkyys aihetta kohtaan, mutta myös huumori ja kyky herättää vihaa, lohtua ja toivoa. Taiteellisesti kerrontaa hallitsevat sarjakuvan erityiset ilmaisukeinot, nerokkaat ratkaisut ja tunnelmalliset tauot. Kirjan sydän sykkii näissä hetkissä, jotka korostavat Saran ja Stinan suhdetta suomaihin, myytteihin ja toisiinsa.
Mats Jonsson (s. 1973) on ollut pitkään Ruotsin sarjakuvamaailman keskushahmoja muun muassa Galago-sarjakuvalehden päätoimittajana. Hän debytoi vuonna 1998 sarjakuva-albumilla Unga norrlänningar ja on sen jälkeen julkaissut useita kiiteltyjä ja palkittuja autofiktiivisiä teoksia, jotka on suunnattu aikuisille ja lapsille. Omaelämäkerrallisuus ja yhteiskuntakritiikki yhdistyvät hänelle ominaisella tavalla, olipa kyse sitten mielenosoittajien ampumisesta Ådalenin paperityöläisten lakon yhteydessä, kaupungin ja maaseudun välisistä kuiluista, omasta saamelaisperinnöstä tai pelosta tuulenkaatojen juurakoita kohtaan.