Mette Vedsø

Mette Vedsø sai kuulemma kimmokkeen hevosromaanin kirjoittamiseen luettuaan ruotsalaisen Bazar Masarin -lehden 2/2016 pääkirjoituksen ”Häst är bäst” (Hevonen on paras). ”Hevoskirjagenre antaa nykyisin lapsille ja nuorille mahdollisuuden sukeltaa toiseen maailmaan ja saada välineitä oman identiteetin luomiseen tai löytämiseen”, pääkirjoituksessa sanotaan. Juuri tässä Mette Vedsøn romaani onnistuu mitä suurimmassa määrin.

Romaanissa seurataan kahta hyvin erilaista 13-vuotiasta ystävystä, Najaa ja Vanessaa, jota myös Taxaksi kutsutaan. Molemmilla on hoitohevonen ja niillä kummallakin omat metkunsa. Tytöt puhuvat keskenään hauskoista ja vakavista jutuista ja juttelevat myös puolalaisten tallimiesten kanssa, joilta tanska ei täysin suju. Naja tulee hienosta keskiluokkaisesta kodista, kun taas Taxa tulee vuokrataloista. Najan äidillä on verhottu pyrkimys määräilyyn, mutta Taxan äiti on lähinnä poissaoleva.

Taxalla on alkanut kuukautiset, hän on kiinnostunut pojista, polttaa tupakkaa ja on Najaa kehittyneempi. Pienistä merkeistä lukija huomaa, että heidän ystävyytensä on päättymäisillään tai kehittymäisillään. Kirjan ulkoasun suunnittelija on ilmentänyt tätä hienosti sijoittamalla kanteen ja sivuille kukintansa päättäneen voikukan, jonka siemenet leijuvat matkoihinsa. Joko siemenet häviävät tai juurtuvat ja leviävät vallattomasti. Tanskalaisessa kansanperinteessä voikukansiementen avulla selvitetään myös rakastajien lukumäärää. Tiedämme voikukansiementen lentävän tuulen mukana minne sattuu. Tiedämme myös sen, miten mahdotonta voikukkien hävittäminen on. 

Mette Vedsøn kieli on samalla kertaa niin pelkistettyä ja niukkaa, niin ytimekästä ja vihjailevaa, että kirja tuntuu helposti paljon kokoaan suuremmalta, koska sen rivien välistä on aistittavissa niin monia tunteita ja vahvaa empatiaa.

Hest Horse Pferd Cheval Love (”Hevonen Horse Pferd Cheval Love”, suomentamaton) on runollinen ja samalla realistinen tarina, joka sysii lukijaa pois valmiiden vastausten tarjoamalta mukavuusalueelta. Lukija pääsee yhdessä hevosten kanssa todistamaan sitä, millaista hellyyttä ja epävarmuutta kuuluu kahden tytön ystävyyteen, vaikka heitä alkujaan yhdisti vain hevoshulluus.

Kirja nostaa hevoskirjallisuuden kirjatallin kunniapaikalle. Samalla kyse on romaanista, joka on paljon muutakin kuin pelkkä hevoskirja: se rikkoo hevoskirjallisuuden rajat.

Lukija kohtaa kaksi tyttöä ”maailmassa”, josta he kenties voivat ”saada välineitä” itsensä – ja ehkä myös toistensa – löytämiseen.