Olli-Pekka Tennilä
Ontto harmaa toistaa kirjainmerkkiä o – milloin symbolina tai aukkona, milloin henkilönä. Fragmentti fragmentilta tämä runokokoelma tuntuukin piirtävän renkaan muotoa: sen yksinkertaista kauneutta ja päättymätöntä liikettä.
Kaiken aikaa likellä lukijaa astelee runon puhuja tarkkaillen ja tunnustellen kieltä, ajatuksiaan, maailman asioita ja olioita. Pohdiskelu on eleettömyydessään nautittavan eleganttia ja kuitenkin leikkisää. Säkeet seuraavat toisiaan vapautuneina ja levollisen varmoina mutta kaiken aikaa painavina, täynnä merkitystä ja monimerkitystä.
Olli-Pekka Tennilän runous versoo kirkkaan ja hämärän rajamailla, alati vaihtuvien näkökulmien ja hetken oivallusten rehevässä maastossa, jossa katse tarkentuu sattumanvaraiseen. Saaret vertautuvat ajatuksiin, muurahaisen työ taiteilijan työhön, havainnot ilmestyvät ja väistyvät – ja ovat, silloinkin kun ne jäävät meiltä piiloon. Kieli ja maailma ovat yhtä ja kuljettelevat toisiaan läpi teoksen.
Merellä on vaikea uskoa sään voivan muuttua
niin nopeasti. Niin totaalisesti.
On vaikea uskoa olosuhteiden voivan muuttua niin kuin ne
muuttuvat.
Runoilijana ja ajattelijana Tennilän voi lukea Herakleitoksen ja Mirkka Rekolan perillisiin, ja kokoelmaan punoutuu luontevasti niin filosofiaa kuin luonnontieteitä. Tärkeilemättömyydessään ja maanläheisyydessään Ontto harmaa on ennen kaikkea mitä elävintä runoutta, omavaloinen teos, jonka lehdillä pohdiskelu, mielikuvitus ja konkreettiset havainnot kohtaavat kielessä muodostaen harvinaislaatuisen ehyen ja orgaanisen kokonaisuuden.
Ajattomana ja kirkkaana runoteoksena Ontto harmaa puhuttelee lukijaansa yhä uusin tavoin. Se osoittaa vastustamattomasti, kuinka syvyys on löydettävissä läheltä, pienestä ja yksinkertaisesta – ja kuinka marginaaliin mahtuu kaikki tarvittava, ja enemmän.
Suomenkielisen laitoksen ulkoasun Tennilä on painanut itse Heidelbergin kohopainokoneella. Aikaavievä painotyö rinnastuu ajattelutyöhön, kirjasimien ladonta havaintojen hetkelliseen järjestymiseen, ja itse kieli näyttää jättäneen paperille jälkiä kuin eläin, herkkiä painumia.
Häiritseekö sinua jos huoneessa on hyvin älykäs eläin silloin? Eläin,
josta sanotaan, että se on hyvin älykäs.
Tai jos se ei ole eläin. Se on kuitenkin mykkä, ei puhu mitään.
Tuskin edes ajattelee.
Sen ei tarvitse.
Olli-Pekka Tennilä (s. 1980) julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Ololo vuonna 2008 (ntamo). Seuraava kokoelma Yksinkeltainen on kaksinkeltaista (Poesia 2012) palkittiin Runeberg-kirjallisuuspalkinnolla. Kolmas teos, Ontto harmaa, valittiin Suomessa vuoden aforismikirjaksi 2016. Tennilä on myös Osuuskunta Poesian perustajajäseniä ja kustannuspäällikkö; Poesia on toiminut pian kahdeksan vuoden ajan yhteisöllisen kustannustoiminnan pioneerina Suomessa.