Rán Flygenring

Vaikka islantilaiset asuvat tulivuorisaarella, purkauksia ei tapahdu joka päivä, ja ne ovat harvoin nähtävissä asutuilta alueilta tai kävelymatkan päässä. Aamuvarhaisella vuonna 2021 eräs tulivuori kuitenkin eräsi eloon lähellä maan suurinta asutuskeskusta ja sai niin lapset kuin aikuisetkin kauhunsekaisen ihastuksen valtaan. Purkauspaikalle tungeksi väkeä, ja koko alue oli pian niin täynnä ihmisiä, että kaukaisuudesta se on saattanut näyttää täiden peittämältä päänupilta.

Eldgos-kirja (”Tulivuorenpurkaus”, suomentamaton) dekonstruoi tapauksen synnyttämän pelon näiden arkisten kutinaa aiheuttavien tuholaisten avulla. Kaktuksen äiti Brá ottaa pojan mukaansa töihin, jotta tämä välttyisi koulun täiepidemialta. Brá työskentelee oppaana, ja äiti ja poika asettuvat turistien täyttämään bussiin ja lähtevät kiertoajelulle vuoria ja muita luonnonilmiöitä ihmettelemään. Yhtäkkiä Kaktus näkee ikkunasta jotain poikkeuksellista: se on tulivuorenpurkaus! Brá päättää välittömästi laskea turistit kyydistä, ja koko ryhmä lähtee vaeltamaan tulisilmäisinä vuorta kohden.

Kirjan hienoista kuvista loistaa huumori, ja ne ovat täynnä kiehtovia yksityiskohtia. Kuvat soljuvat vuoroin kuin japaninmusteen pikimustaksi värjäämä vulkaaninen tuhka, vuoroin kuin värikkäänä räsymattona hehkuva laavavirta ja kuvaavat luontoa realistisesti ja jännittävästi. Kirjan kaikki ihmiset ovat mustavalkoisia, kun taas luonto loistaa väreissä. Punaisena hehkuvasta laavasta tulee siten itsenäinen hahmo, ja mustavalkoisten ihmisten ja värikkään luonnon välinen ristiriita toimii samalla muistutuksena siitä, että olemme vain vieraita täällä maapallolla. Vieraita, aivan kuten kirjan turistit.

Eldgos saattaa ensi näkemältä vaikuttaa lennokkaalta ja konstailemattomalta kertomukselta, joka kuvaa äitiä, poikaa ja ankaraa luontoa. Kirja on kuitenkin tätä syvällisempi. Juoni vie ajatukset ennakkoluuloihin, uhkarohkeuteen, vaaroihin ja pelkoihin sekä siihen, miten tärkeää on ottaa vastuuta itsestään luontokohtaamisissa. Brá ja Kaktus yrittävät turhaan pelastaa ketun, joka istuu pienellä kivellä hehkuvan laavan ympäröimänä. Silloin paikalle ilmaantuu yllättäen koko joukko pelastavia enkeleitä. Käy ilmi, että Kaktuksen tukka kuhisee täitä, jotka putkahtavat nyt esiin ja pelmahtavat kumpareelle ”kuin pikkiriikkinen ja hyvin treenattu pelastuspartio” ja onnistuvat pelastamaan ketun. Rán Flygenring asettaa vastustusten tunnekirjon ääripäät: toisaalta nähdään maan halkeilu ja uusien vuorien synty, toisaalta ollaan keskellä arkista täiepidemiaa. Onko kokemus haavoittuvuudesta ja voimattomuudesta siis samanlainen, vaikka kyse on eri mittaluokan uhista?

Eldgosissa näkökulma vaihtelee jatkuvasti jättiläismäisestä pikkuruiseen, mikä tuo sinänsä varsin yksinkertaiseen juoneen jännitettä ja elämää. Kirjan lopussa täit ovat asettuneet ketun turkkiin ja aloittaneet uuden elämän hyvässä sovussa isäntänsä kanssa. Tämä voidaan tulkita toiveeksi siitä, että ihmiskunta löytäisi lopulta hyvän tavan elää maapallolla – ei epidemian tavoin vaan sopusoinnussa luonnon kanssa.

Rán Flygenring (s. 1987) on kuvittaja ja kirjailija, joka on julkaissut useita lastenkirjoja Islannissa ja Saksassa. Häntä on kiitelty epätavanomaisesta ja ilmeikkäästä piirustustyylistään. Flygenring on saanut useita palkintoja ja tunnustuksia, kuten Deutsche Jugendliteraturpreis -palkinnon. Hän on ollut lisäksi ehdolla Alma-palkinnon sekä Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon saajaksi.