Sanna Tahvanainen & Jenny Lucander (kuv.)
Lohikäärmeunia on esteettisesti kutkuttava kuvakirja, jonka ajankohtaista aihepiiriä on käsitelty syvällisesti ja kauniisti. Siten kirja suuntautuu laajalle lukijakunnalle, joka osaa ikään katsomatta arvostaa kuvien ja sanojen hienovireistä yhteispeliä.
Sanna Tahvanainen ja Jenny Lucander kirjoittavat ja piirtävät itsensä osaksi kuvakirjaperinnettä, jossa tarkastellaan työelämän hektisyyden synnyttämää uudenlaista lapsuutta. Heidän luomansa Marimekko-yöpaitainen pullea äitihahmo on puhutteleva ajankuva. Äidin stressi helpottaa vasta, kun Bella-tytär kuiskaa kauan nukkumaanmenoajan jälkeen hänen korvaansa kirjan nimen Lohikäärmeunia. Kirja pistääkin miettimään, mikä on lapsen rooli silloin, kun vanhemman työtehtävät kasaantuvat tietokoneen näytön tuolla puolen. Tahvanainen ja Lucander antavat lapselle lohduttajan roolin. Aikuisten maailma panee kerta kerran jälkeen uskonsa lapseen, ja lapsi vastaa mielikuvituksellaan.
Tahvanaisen aikaisempi kuvakirja Silva och teservisen som fick fötter (Silva ja teeastiasto joka otti jalat alleen, 2011) käsittelee sekin äidin ja lapsen suhdetta ja äitiä, joka ei tahdo jaksaa. Tahvanaisen teksti tasapainottelee huvittelun ja huolehtimisen välillä, ja se on pelkistettyä ja dialogivetoista. Kuvakerronnalle jää paljon tilaa, ja kuviin on vangittu suuri osa henkilöiden luonteenpiirteistä. Äiti oppii symboleilla ladatussa unimaailmassa jälleen hoivan ja läsnäolon taidon pitämällä huolta vasta kuoriutuneesta lohikäärmeenpoikasesta.
Jenny Lucanderin kuvakerronta on sekä suggestiivista että ajanmukaista, ja hän ottaa kirjan vaakasuorasta muodosta kaiken irti. Asuintalojen takana odottaa vuoroaan ikiaikainen lohikäärme, ja lukija tunnistaa talon sisustuksesta erilaisia kulutustavaroita. Tyyli on kollaasimainen, yhtä aikaa yltäkylläinen ja herkkä, ja kerroksittaiset värikaistaleet yhdistyvät siinä runsaiksi kuvamaailmoiksi. Turkoosin ja oranssin yhdistelmä on dynaaminen. Huolellisesti sommitelluissa ja taiteellisesti vetoavissa kokonaisuuksissa on lisäksi runollisuutta.
Sanna Tahvanainen (s. 1975) debytoi 19-vuotiaana runokokoelmalla fostren (1994), ja hän on kirjoittanut romaaneja, kolumneja, kuunnelmia, näytelmiä sekä lastenkirjoja. Hänen viimeisin romaaninsa Bär den som en krona (Kuningatar, 2014) kertoo kuningatar Viktoriasta kehon näkökulmasta, ja se sai Svenska Litteratursällskapet i Finlandin palkinnon. Jenny Lucander (s. 1975) on yksi kiertävän BY-kuvakirjanäyttelyn taiteilijoista.
Hän on kuvittanut Sofia Hedmanin kirjan Flickan som blev varg (2014) ja Katarina von Numers-Ekmanin Singerin (2012).