Elin Persson

Päästyään ylioppilaaksi Rebecka työskentelee yksin tulleiden pakolaisnuorten pienryhmäkodissa, jossa hänen vastuullaan on kolme afgaanipoikaa. Rebeckalla ei ole työstä aiempaa kokemusta, eikä hän tiedä mitään hoidosta tai kotouttamisesta. Hän saa silti nopeasti paljon vastuuta, ja työt on tehtävä määräysten mukaan. Työkaveri neuvoo Rebeckaa, että töitä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Rebeckalle tuottaa kuitenkin vaikeuksia pitää etäisyyttä, piiloutua sääntöjen ja persoonattomien rutiinien taakse ja seurata tapahtumia kylmän viileästi. Poikien puheista ja reaktioista tipahtelee tiedonmuruja heidän traumoistaan, elämästään, pakomatkastaan ja ikävästään perhettä kohtaan. Rebecka lähentyy poikien kanssa, solmii heihin vahvat siteet eikä pysty ottamaan etäisyyttä heidän kohtaloihinsa. Hän seuraa voimattomana, kun eräs pojista kulkee kohti traagista loppua.

De afghanska sönerna (”Afgaanipojat”, suomentamaton) on sosiaaliantropologi Elin Perssonin esikoisromaani. Hän on itse työskennellyt pienryhmäkohdissa ja onnistuu kuvaamaan taidokkaasti asukkaiden arkea, kriisejä, yhteishenkeä, riitoja ja pitkää odotusta siitä, saavatko he jäädä maahan.

Elin Persson ei tarjoa selityksiä, ratkaisuja tai päätelmiä. Hän saa lukijan ymmärtämään pinnan alla kyteviä draamoja kirjoittamalla Rebeckan havainnoista aistikkaasti, yksityiskohtaisesti ja kielellä, joka on sekä asiallista että runollista. Koskettava kertomus sisältää monia latautuneita kohtauksia mutta myös paljon huumoria. Sitä syntyy esimerkiksi kulttuurieroista, kielellisistä väärinkäsityksistä ja poikien puutteellisesta tietämyksestä, joka liittyy meille itsestään selviin asioihin. Persson ei kaihda poikien omien tai henkilökunnan ennakkoluulojen ja stereotypioiden kuvaamista. Pojista ja kodin elämästä syntyvä kuva on runsas, syvällinen ja moniulotteinen ja saa hahmot tuntumaan eläviltä ihmisiltä. Kirja on ravisteleva ja realistinen kuvaus todellisuudesta, joka piilee vuoden 2015 pakolaisaaltoa koskevien tilastojen ja lukujen takana.