Sopimus Pohjoismaiden yhteisistä työmarkkinoista

Tämä teksti ei ole virallinen versio eikä se ole oikeudellisesti sitova. Pohjoismaiden ministerineuvosto ei vastaa tekstin mahdollisista virheistä.

___________________

Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan hallitukset,

jotka katsovat pohjoismaiden kansalaisten perusoikeuksiin kuuluvan oikeuden saada vapaasti siirtyä työhön ja asettua asumaan toiseen pohjoismaahan,

jotka ovat yksimielisiä siitä, että tämän on voitava tapahtua etukäteen tiedossa olevien sekä taloudellisesti ja sosiaalisesti turvattujen olosuhteiden vallitessa,

joiden tavoitteena on ylläpitää maissaan täystyöllisyyttä sekä toimia yhteistyössä tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

jotka pyrkivät myös pohjoismaisen yhteistyön kautta tasapainoiseen alueelliseen kehitykseen sekä omassa maassaan että maiden välillä,

jotka katsovat, että maiden välisen yhteistyön on tapahduttava siten, että se tukee kunkin maan toimenpiteitä tasapainoisen työllisyyskehityksen turvaamiseksi, etteivät maiden väliset muuttoliikkeet aiheuta tasapainottomuutta työmarkkinoilla ja että se kokonaisuudessaan koituu hyödyksi näiden maiden taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle,

jotka pyrkivät naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon työelämässä,

jotka katsovat, että koulutuskapasiteetin mitoittaminen jokaisessa maassa sekä tätä tarkoittava yhteistyö muodostaa tärkeän osan pyrittäessä saavuttamaan tasapaino työmarkkinoilla,

jotka viittaavat 22 päivänä toukokuuta 1954 tehtyyn sopimukseen Pohjoismaiden yhteisistä työmarkkinoista

jotka viittaavat 22 päivänä toukokuuta 1954 allekirjoitettuun pöytäkirjaan pohjoismaiden kansalaisten vapauttamisesta velvollisuudesta omata passi sekä oleskelulupa muussa pohjoismaassa kuin kotimaassa oleskellessaan

jotka ovat 23 päivänä maaliskuuta 1962 tehneet yhteistyösopimuksen (Helsingin sopimus), muutettu 13 päivänä helmikuuta 1971 ja 11 päivänä maaliskuuta 1974,

jotka ovat 15 päivänä syyskuuta 1955 tehneet sosiaaliturvaa koskevan sopimuksen, uusittu 5 päivänä maaliskuuta 1981,

ovat, ottaen huomioon vuoden 1954 sopimuksen tekemisen jälkeen tapahtuneen kehityksen, tehneet uuden seuraavan sisältöien sopimuksen pohjoismaiden yhteisistä työmarkkinoista.

Sopimusmaissa ei vaadita työlupaa minkään muun sopimusmaan kansalaisilta.

Minkään yksittäisen maan työmarkkinoita koskevat määräykset eivät saa asettaa toisten sopimusmaiden kansalaisia maan omia kansalaisia huonompaan asemaan.

Sopimusmaan kansalaista, joka on työssä toisessa sopimusmaassa, on kohdeltava samalla tavoin kuin maan omia kansalaisia palkka- ja muiden työehtojen suhteen.

Sopimusmaiden työnvälitysviranomaisten on yhteistyössään ja kansallisin toimenpitein toimittava siinä tarkoituksessa, että sekä toisesta pohjoismaasta työtä haluavat työnhakijat että työnantajat, jotka haluavat hankkia työvoimaa toisesta pohjoismaasta, käyttävät virallista työnvälitystä.

Tässä tarkoituksessa viranomaiset voivat yhteisesti päättää toimenpiteistä, jotka vahvistavat työnvälityksen myötävaikutusta maiden välisessä muutossa, jotta sen mahdollisuudet yksityisen henkilön muuttoturvan takaamiseksi kasvaisivat.

Tällöin työnvälityksessä tulee muun muassa olla tarjolla monipuolista, objektiivista ja ajankohtaista tietoa sekä muuta palvelua työnhakijoille ja työnantajille.

Sopimusmaiden viranomaisten on myös yhteistyössä pyrittävä turvaamaan paluumuuton edellytykset.

Kunkin maan viranomaisten on jatkuvasti toimitettava muiden maiden viranomaisille työllisyyttä, avoimia työpaikkoja ja työttömyyttä koskevia tietoja, työmarkkinoiden odotettavissa olevaa kehitystä koskevia katsauksia, tietoja suunnitelluista toimenpiteistä täystyöllisyyden säilyttämiseksi tai saavuttamiseksi sekä tietoja työ- ja elinehdoista.

Viranomaisten on samoin tiedotettava alueellisista ja maakohtaisista kehityssuunnitelmista, jotka saattavat merkitä suurehkoja muutoksia työvoiman kysyntään toisesta sopimusmaasta.

Maiden on tarvittaessa neuvoteltava ennaltaehkäisevistä ja muista toimenpiteistä sen estämiseksi, että tasapainottomuudet jonkin maan työmarkkinoilla aiheuttavat ongelmia toisen maan työmarkkinoilla.

Tämän sopimuksen puitteissa voidaan tehdä erillissopimuksia kahden tai useamman sopimusmaan välillä. Ennen kuin asianomaiset maat hyväksyvät tällaisen sopimuksen, on muille sopimusmaille annettava mahdollisuus näkökohtien esittämiseen.

Tämän sopimuksen määräykset koskevat myös sellaisia ammattiryhmiä, joiden osalta on voimassa ammatinharjoittamisen hyväksymistä toisessa sopimusmaassa koskevia erillissopimuksia.

Tämän sopimuksen soveltamista koskevia kysymyksiä käsittelee Pohjoismaiden työmarkkinatoimikunta. Se on samalla Pohjoismaiden ministerineuvoston (työministerien) valmisteleva elin. Toimikuntaan kuuluu kaksi edustajaa kustakin sopimusmaasta. He voivat kutsua tarvittavan määrän asiantuntijoita.

Pohjoismaiden työmarkkinatoimikunnan ensisijaisena tehtävänä on:

a) seurata työmarkkinoiden kehitystä pohjoismaissa sekä neuvotella työvoimapoliittisista ja muista täystyöllisyyden turvaamiseen tähtäävistä toimenpiteistä,

b) tehdä esityksiä pohjoismaiden työmarkkinoiden yhteisiä etuja koskeviksi toimenpiteiksi,

c) seurata pohjoismaiden välillä tapahtuvia muuttoliikkeitä ja laatia suuntaviivat työvoimaviranomaisten väliselle yhteistyölle,

d) vahvistaa säännöt tämän sopimuksen edellyttämää tiedonvaihtoa varten,

e) toimia eri maiden työmarkkinoita koskevien tilastojen vertailukelpoisuuden hyväksi,

f) pitää yhteyttä pohjoismaiden työmarkkinaosapuoliin kysymyksissä, jotka koskevat pohjoismaista työmarkkinayhteistyötä.

Pohjoismaiden ministerineuvoston (työministereiden) on säännöllisesti neuvoteltava työmarkkinaosapuolten kanssa työmarkkinoita ja työllisyyttä pohjoismaissa koskevista kysymyksistä.

Tarkempia määräyksiä tämän sopimuksen soveltamisesta on liitteenä olevassa pöytäkirjassa, joka tulee voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa ja jolla on sama pätevyys ja voimassaoloaika kuin sopimuksella.

Mikäli jokin sopimusmaa haluaa irtisanoa sopimuksen, on asiasta toimitettava kirjallinen ilmoitus Tanskan ulkoasiainministeriölle, jonka on ilmoitettava siitä muiden pohjoismaiden hallituksille.

Irtisanominen koskee ainoastaan sen tehnyttä maata ja tulee voimaan sen kalenterivuoden alusta lukien, joka sattuu vähintään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun Tanskan ulkoasiainministeriö vastaanotti irtisanomisilmoituksen.

Kukin sopimusmaa voi irtisanoa sopimuksen välittömästi lakkaavaksi olemasta voimassa yhteen tai useampaan sopimusmaahan nähden sodan puhjetessa tai sodanvaaran uhatessa taikka milloin muut erityiset kansainväliset tai kansalliset olosuhteet tekevät sen välttämättömäksi. Asianomaisten maiden hallituksille on viipymättä ilmoitettava päätöksestä.

Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat on talletettava Tanskan ulkoasiainministeriöön, jonka tulee toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset muille sopimusmaille.

Sopimus tulee voimaan ensimmäisenä päivänä sitä kuukautta, joka sattuu kahden täyden kalenterikuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin kaikkien maiden ratifioimisasiakirjat on talletettu.

Tämän sopimuksen tullessa voimaan lakkaa Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä yhteisistä työmarkkinoista 22 päivänä toukokuuta 1954 tehty sopimus sekä siihen liittyvä pöytäkirja olemasta voimassa.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, hallitustensa valtuuttamat edustajat, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Kööpenhaminassa 6 päivänä maaliskuuta 1982 yhtenä suomen-, islannin-, norjan-, ruotsin- ja tanskankielisenä kappaleena, kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaisia.

Samanaikaisesti tänään päivätyn Pohjoismaiden yhteisiä työmarkkinoita koskevan sopimuksen allekirjoittamisen kanssa ovat allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, sopineet seuraavasta:

Kunkin sopimusmaan tulee, oman lainsäädäntönsä puitteissa ja huomioon ottaen tämän sopimuksen samoin kuin muiden näiden maiden välillä voimassa olevien sopimusten määräykset, ryhtyä toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on:

a) saada kansalainen, joka aikoo hakea työtä toisesta pohjoismaasta, kääntymään asuin-maansa työnvälityksen puoleen,

b) antaa jonkun pohjoismaan kansalaiselle, joka oleskelee toisessa pohjoismaassa etsien sieltä työtä, mahdollisuus ottaa yhteyttä myös ensiksi mainitun maan työnvälitykseen,

c) saada työnantajat, jotka aikovat hankkia työvoimaa toisesta pohjoismaasta, käyttämään julkista työnvälitystä,

d) estää työnantajia harjoittamasta yksityistä työvoiman värväystä toisessa pohjoismaassa.

Työvoimaviranomaisten tulee huolehtia siitä, että alueella asuvat työnhakijat kansalaisuudesta riippumatta ja ottaen huomioon henkilökohtainen sopivuus, voivat saada osoituksen avoinna oleviin työpaikkoihin ennen kuin työvoimaa hankitaan muista sopimusmaista.

Välitettäessä työvoimaa maiden välillä on pyrittävä siihen, että työnhakijalle voidaan tarjota tyydyttävä asunto sekä että hänelle annetaan kielenopetusta, lasten päivähoitoa ja lasten koulunkäyntiä koskevia sekä muita työntekijän ja hänen perheensä kannalta tärkeitä tietoja, ennen kuin työhönosoitus tapahtuu.

Työvoimaviranomaisten on seurattava muuttajien olosuhteiden kehitystä sekä tarvittaessa ehdotettava toimenpiteitä, joihin muiden viranomaisten olisi ryhdyttävä uusiin työ- ja elinolosuhteisiin sopeutumisen edistämiseksi.

Pohjoismaasta toiseen tapahtuvaan muuttoon liittyvää taloudellista avustusta voidaan maksaa näiden maiden erikseen sopimien periaatteiden mukaisesti.

Maiden tulee tämän sopimuksen puitteissa erikseen sopia rajaseututyöntekijöitä koskevista ehdoista.

Sopimus ei estä sitä, että

a) työvoimapoliittiset toimenpiteet varataan omille kansalaisille sekä muiden sopimusmaiden kansalaisille, jotka ovat asuneet maassa tietyn ajan tai joutuneet siellä työttömiksi,

b) sopimusmaissa on voimassa määräyksiä ulkomaan kansalaisten työskentelystä yrityksissä tai toiminnassa, johon tarvitaan toimilupa, taikka ammatissa, jonka harjoittamiseen tarvitaan lupa,

c) annetaan erityisiä määräyksiä työskentelystä sellaisilla alueilla tai sellaisissa yrityksissä, joita koskevat erityiset turvallisuus- tai maanpuolustusnäkökohdat,

d) sopimusmaissa voi olla kansallisia määräyksiä, jotka koskevat ulkomaan kansalaisten pääsyä julkiseen virkaan,

e) sopimusmaissa on voimassa määräyksiä, jotka koskevat toisesta pohjoismaasta olevien työntekijöiden ilmoittamisvelvollisuutta,

f) Islannin viranomaiset ovat oikeutettuja poikkeustapauksissa ja neuvoteltuaan muiden sopimusmaiden kanssa vaatimaan työluvan ehkäistäkseen sellaisen tasapainottomuuden, joka aiheutuu tiettyjen työntekijäryhmien tai yksilöiden merkittävistä tietyille alueille, tiettyihin ammatteihin tai elinkeinoihin suuntautuvista muuttoliikkeistä.

Tanskan hallitus voi Färsaarten tai Grönlannin itsehallintoviranomaisten päätösten perusteella vastavuoroisuutta noudattaen noottienvaihdolla liittyä tänään päivättyyn sopimukseen myös Färsaarten tai Grönlannin osalta.

Ruotsin ja Tanskan hallitukset ovat sopineet siitä, että näiden maiden välillä 18 päivänä marraskuuta 1946 tehty sopimus työvoiman välityksestä ynnä muusta lakkaa olemasta voimassa tämän pöytäkirjan tullessa voimaan.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, hallitustensa valtuuttamat edustajat, allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

Tehty Kööpenhaminassa 6 päivänä maaliskuuta 1982 yhtenä suomen-, islannin-, norjan-, ruotsin- ja tanskankielisenä kappaleena, kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaisia.

Pöytäkirja talletaan Tanskan ulkoasiainministeriöön, joka toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset toisille sopimusmaille.