Kuolemantapaus ja perintö Norjassa

Dødsfall og arv i Norge
Tietoa sinulle, joka olet menettänyt omaisesi Norjassa

Kuolemantapauksesta ilmoittaminen

Kun Norjassa asuva henkilö kuolee, lähiomaisten on huolehdittava kuolintodistuksen / kuolemasta annettavan ilmoituksen (dødsattest/dødsmelding) toimittamisesta joko vainajan asuinkunnan alueen käräjäoikeuteen tai nimismiehelle. Hautaustoimistot voivat usein auttaa kuolemasta ilmoittamisessa. 

Jos kyse on luonnollisesta kuolemasta, kuoleman todennut lääkäri kirjoittaa yleensä paikan päällä kuolintodistuksen, joka omaisten on liitettävä ilmoitukseen kuolemasta. Omaiset voivat saada hautaustoimistolta apua kuolemasta ilmoittamiseen. Hautaustoimisto auttaa myös muissa kuolemantapaukseen liittyvissä käytännön järjestelyissä. Poliisille ja käräjäoikeuteen tehtävässä ilmoituksessa on annettava vainajasta seuraavat tiedot:

  • Etu- ja sukunimi
  • Henkilötunnus
  • Asuinpaikka
  • Kuolinpaikka
  • Kuolinpäivä
  • Uskontokunta
  • Kansalaisuus
  • Siviilisääty
  • Naimisiinmenovuosi
  • Perilliset: aviopuolison tai kumppanin henkilötunnus ja osoite, lasten eli rintaperillisten henkilötunnus ja osoite, mahdolliset muut lakimääräiset perilliset ja testamentinsaajat
  • Lisäksi on rekisteröitävä seuraavat tiedot mahdollisuuksien mukaan: hautaustapa (tavallinen hautaus vai polttohautaus) ja hautapaikka, ammatti, pesänjakotapa (yksityinen pesänjako, jakamaton pesä, julkinen jakokäsittely), testamentti tai avioehto.

Käräjäoikeus tai nimismies ilmoittaa tämän jälkeen kuolemasta väestörekisteriin ja sosiaaliturvaviranomaisille.

Jos on syytä epäillä, että kuolinsyy ei ole luonnollinen, poliisi lähettää itse tiedon kuolemasta käräjäoikeuteen sen jälkeen, kun vainajalle on tehty ruumiinavaus. 

Jos asut ulkomailla ja omaisesi kuolee Norjassa, norjalaisviranomaisten vastuulla on ilmoittaa kuolemasta asuinmaasi viranomaisille, jotka ilmoittavat puolestaan asiasta sinulle.

    Kuolemasta ilmoittaminen, kun Norjan kansalainen tai Norjassa asuva henkilö kuolee ulkomailla

    Jos Norjan kansalainen kuolee ulkomailla ja on syytä olettaa, etteivät omaiset ole saaneet tietoa kuolemasta, Norjan ulkomaanedustusto (suurlähetystö tai konsulaatti) ilmoittaa kuolemantapauksesta mahdollisimman pian Norjan ulkoministeriöön. Näin toimitaan myös, jos vainaja on ulkomaan kansalainen mutta hänen vakituinen asuinpaikkansa on väestökirjanpidon mukaan Norjassa.

    Kuolinmaan viranomaisilta on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan saamaan vainajan henkilöllisyyden vahvistavaa dokumentaatiota. Vainajan henkilöllisyys vahvistetaan yleensä kuolintodistuksella, mutta sen saaminen voi kestää kohtuuttoman kauan, jos omaisille ei ole vielä ilmoitettu kuolemasta. Dokumentaatioksi riittää tällöin sairaalan, poliisin tai hoitaneen lääkärin lausunto, mikäli vainajan henkilöllisyydestä ei ole pienintäkään epäilystä. Norjan ulkoministeriö ilmoittaa kuolemantapauksesta Norjan keskusrikospoliisille (Kripos). Keskusrikospoliisi lähettää tiedon asiasta paikalliseen poliisipiiriin, joka ilmoittaa kuolemasta vainajan omaisille mahdollisesti yhteistyössä papin kanssa. 

    Hautajaiset ja hautausavustus

    Vainaja on yleensä haudattava tai tuhkattava viimeistään kymmenen päivän kuluttua kuolemasta. Jos vainaja tuhkataan, uurnanlaskun on tapahduttava viimeistään kuuden kuukauden kuluttua kuolemasta.

    Hautajaisten järjestäminen on niiden omaisten tehtävä, joilla on lain mukaan oikeus huolehtia hautausjärjestelyistä. Jos kukaan ei hoida hautausjärjestelyjä, niistä huolehtii se kunta, jossa vainaja asui kuollessaan. Jos vainaja ei asunut Norjassa, hautausjärjestelyistä vastaa kunta, jossa kuolemantapaus sattui. Kunta voi vaatia kuolinpesän varoista korvauksen hautauskuluista.

    Ulkomailla sattuneeseen kuolemantapaukseen liittyvät kustannukset katetaan joko vainajan vakuutuksesta (jos hänellä oli sellainen), kuolinpesän varoista tai omaisten toimesta. Kustannuksia voi aiheutua esimerkiksi vainajan säilytyksestä ja arkun tai uurnan kuljettamisesta kotimaahan. Kun Norjan kansalainen tai Norjan väestörekisteriin kuuluva ulkomaan kansalainen kuolee ulkomailla, Norjan ulkoministeriö lähettää kuolinmaan viranomaisten myöntämän kuolintodistuksen perusteella virallisen ilmoituksen kuolemasta Norjan veroviranomaisille (väestörekisteriviranomaisille). Kun henkilö kuolee muualla kuin asuinmaassaan, muodollisuuksien hoitamiseen kuluu omaisten näkökulmasta usein yllättävän kauan aikaa.

    Norjan sosiaaliturvaviranomainen (NAV) myöntää tietyissä tapauksissa hautausavustusta. Avustus on tarveharkintainen ja sitä voi hakea ainoastaan, jos vainaja on kuulunut Norjan sosiaaliturvajärjestelmän piiriin. Jos kuolemantapaus sattuu ulkomailla, noudatetaan erityisiä säännöksiä. Erityissäännöksiä noudatetaan myös, jos kuolemansyynä on työtapaturma. Ota yhteyttä NAViin ja kysy lisätietoja säännöksistä.

    Perintö ja asunto

    Pesänjaon hoitaa Norjassa käräjäoikeus, joten kuolinpesän osakkaiden on käännyttävä käräjäoikeuden puoleen. Pesänjaolla tarkoitetaan vainajan jäämistön jakamista perillisten kesken. Oslossa pesänjakoasioita hoitaa ulosottovirasto (Oslo byfogedembete). Muualla maassa asiasta vastaavat paikalliset käräjäoikeudet.

    Norjassa ei toimiteta perunkirjoitusta.

    Perilliset

    Voit olla perillinen joko perintölainsäädännön nojalla tai jos sinut on mainittu vainajan testamentissa. Jos vainaja ei ole tehnyt testamenttia, perillisiä ovat vainajan sukulaiset ja hänen mahdollinen aviopuolisonsa. Sukulaiset jaetaan kolmeen perillisryhmään.

    Perillisten on otettava kantaa pesänjaon toimittamiseen eli siihen, kuka toimittaa perinnönjaon vainajan perillisten kesken. Pesänjaosta säädetään Norjassa erillisessä laissa eli pesänjakolaissa (Lov om skifte). Käräjäoikeus voi opastaa pesänselvitykseen eli vainajan varojen ja velkojen selville ottamiseen liittyvissä asioissa. 

    Perinnönjako

    Kuolinpesän jakaminen tapahtuu yleensä yksityisesti eli kuolinpesän osakkaat sopivat keskenään vainajan omaisuuden ja irtaimiston jakamisesta. Siksi on tärkeää selvittää, ketkä ovat vainajan perilliset. Jos kuolinpesä jaetaan yksityisesti, käräjäoikeus antaa kuolinpesän osakkaille asiakirjan (skifteattest), joka osoittaa heidän kelpoisuutensa toimia kuolinpesän puolesta.

    Kuolinpesän asettaminen yksityishallintoon edellyttää, että vähintään yksi osakas ilmoittaa ottavansa vastuun vainajan veloista. Kuolinpesän osakkaan on tilattava kuolinpesän jakamiseen liittyvät asiakirjat omalla allekirjoituksellaan varustetulla lomakkeella. 

    Jos kuolinpesän osakkaat eivät halua ottaa vastuuta vainajan veloista tai sopia keskenään vainajan omaisuuden ja irtaimiston jaosta, käräjäoikeus voi pyynnöstä toimittaa julkisen pesänjaon. Oikeus määrää kuolinpesään tällöin pesänselvittäjän (bobestyrer), joka hallinnoi kuolinpesää oikeuden puolesta. Pesänselvittäjä toimii yleensä yhteyshenkilönä kuolinpesän osakkaiden suuntaan. Kun kaikki pesänjakoon liittyvät asiat (muun muassa vainajan omaisuuden myynti, kiistat ja vainajan velkojen maksu) on selvitetty, pesänselvittäjä siirtää asian käräjäoikeuteen, joka vie julkisen pesänjaon päätökseen antamalla päätöksen kuolinpesän jakamisesta osakkaiden kesken.

    Perintövero

    Perintöverosta luovuttiin Norjassa vuonna 2014. Perinnöstä on kuitenkin ilmoitettava veroviranomaisille. 

    Muuta tietoa omaisille

      ​​​​​​

      Kysy Info Pohjolalta

      Jos sinulla on kysymyksiä, voit täyttää kysymyslomakkeemme.

      HUOM! Jos kysymyksesi koskee hakemusten käsittelyä, tietyn etuuden hakemista tai muuta henkilökohtaista kysymystä, ole yhteydessä suoraan vastaavaan viranomaiseen.

      Info Pohjola on Pohjoismaiden ministerineuvoston neuvontapalvelu. Annamme tietoa ja neuvomme muuttamiseen, työskentelyyn, opiskeluun, tukijärjestelmiin ja yrityksen perustamiseen liittyvissä kysymyksissä.