Kuolemantapaus ja perintö Norjassa

Seuraavasta selviää, miten toimit, jos läheisesi kuolee Norjassa. 

Kuolemasta ilmoittaminen

Kun Norjassa asuva henkilö kuolee, lääkäri lähettää kuolintodistuksen Norjan väestötietovirastoon eli verohallintoon (Skatteetaten). Kuolintodistus on lääkärin antama todistus kuolemansyystä. Lääkäri toimittaa kuolintodistuksen väestötietovirastoon joko sähköisesti tai paperimuodossa. Mikäli kuoleman epäillään johtuneen muista kuin luonnollisista syistä, kuolemantapauksesta on ilmoitettava poliisille/nimismiehelle. 

Jos vainaja kuului Norjan sosiaaliturvaan, Norjan sosiaaliturvaviranomainen NAV (Arbeids- og velferdsetaten) saa tiedon kuolemasta yleensä suoraan väestötietovirastosta. Ota yhteyttä NAViin, jos olet epävarma siitä, onko NAV saanut tiedon läheisesi kuolemasta.

Jos asut ulkomailla ja omaisesi kuolee Norjassa, norjalaisviranomaisten vastuulla on ilmoittaa kuolemasta asuinmaasi viranomaisille, jotka välittävät tiedon sinulle.

Kun käräjäoikeus on saanut väestötietovirastosta ilmoituksen omaisesi kuolemasta, saat sieltä kirjeen, johon on koottu perilliselle tarkoitettua käytännön tietoa. Sinua pyydetään myös ottamaan kantaa siihen, miten haluatte tehdä pesänselvityksen. Perinnöstä ja perinnönjaosta kerrotaan jäljempänä.

Hautajaiset ja hautausavustus

Läheisen kuoltua on otettava kantaa moniin asioihin ja huolehdittava kuolemaan liittyvistä käytännön järjestelyistä. Kuolemaa seuraavina päivinä on selvitettävä muun muassa seuraavat asiat:

• Kenellä on oikeus huolehtia hautausjärjestelyistä.
• Mitä hautaustoimistoa mahdollisesti käytetään.
• Haudataanko vainaja maahan vai tuhkataanko hänet ja haudataanko uurna maahan vai sirotellaanko tuhka jonnekin.
• Mille hautausmaalle vainaja haudataan.
• Missä ja milloin siunaustilaisuus ja mahdollinen muistotilaisuus pidetään ja miten ne etenevät.
• Kuolinilmoituksen laatiminen.

Vainaja on yleensä haudattava tai tuhkattava viimeistään kymmenen päivän kuluttua kuolemasta. Jos vainaja tuhkataan, uurnanlaskun on tapahduttava viimeistään kuuden kuukauden kuluttua kuolemasta.

Hautajaisten järjestäminen on niiden omaisten tehtävä, joilla on lain mukaan oikeus huolehtia hautausjärjestelyistä. Jos kukaan ei hoida hautausjärjestelyjä, niistä huolehtii vainajan viimeisin kotikunta. Jos henkilö ei asunut Norjassa, hautausjärjestelyistä vastaa kunta, jossa kuolemantapaus sattui. Kunta voi vaatia hautauskulujen kattamista kuolinpesän varoista.

Norjan sosiaaliturvaviranomainen NAV myöntää tietyissä tapauksissa hautausavustusta. Avustus on tarveharkintainen, ja sitä voi hakea ainoastaan, jos vainaja on kuulunut Norjan sosiaaliturvajärjestelmän piiriin. Jos kuolemantapaus sattuu ulkomailla, noudatetaan erityisiä säännöksiä. Erityissäännöksiä noudatetaan myös, jos kuolemansyynä on työtapaturma. Ota yhteyttä NAViin ja kysy lisätietoja hautausavustuksen myöntämisestä.

Jos vainaja kuului Norjan sosiaaliturvaan ja hänet kuljetetaan pitkän matkan päähän toiselle paikkakunnalle, omaiset voivat saada tukea kuljetuskustannuksiin.

Seuraavasta selviää, mitä tapahtuu, jos Norjan kansalainen tai Norjassa asuva henkilö kuolee ulkomailla. 

Ulkomailla tapahtuneesta kuolemasta ilmoittaminen

Jos Norjan kansalainen kuolee ulkomailla, kyseisen maan Norjan edustusto lähettää kuolintodistuksen Norjan verovirastoon, joka tallentaa tiedon kuolemasta Norjan väestötietojärjestelmään. Jos henkilön viimeisin kotikunta oli Norjassa, verovirasto lähettää kuolintodistuksen kyseisen kunnan käräjäoikeuteen.

Jos vainaja on ulkomailla vakituisesti asuva Norjan kansalainen, kuolinmaan viranomaiset eivät välitä tietoa automaattisesti Norjan viranomaisille. Omaisten on siksi itse ilmoitettava kuolemasta Norjan väestötietovirastoon. Lähetä alkuperäinen kuolintodistus ja sen oikeaperäisyyden todistava apostille-todistus postitse Norjan verovirastoon. Verovirasto hyväksyy myös Norjan ulkomaanedustustossa oikeaksi todistetun kuolintodistuksen.

Jos henkilö kuolee muualla kuin asuinmaassaan, muodollisuuksien hoitaminen kestää yleensä kauan.

Ulkomailla sattuneeseen kuolemantapaukseen liittyvät kustannukset

Ulkomailla sattuneeseen kuolemantapaukseen liittyvät kustannukset katetaan joko vainajan vakuutuksesta, kuolinpesän varoista tai omaisten toimesta. Kustannuksia voi aiheutua esimerkiksi vainajan säilytyksestä ja arkun tai uurnan kuljettamisesta kotimaahan. Vakuutusyhtiö ja haluttaessa myös hautaustoimisto voi auttaa näihin järjestelyihin liittyvissä asioissa.

Norjan käräjäoikeudet käsittelevät perintöön ja pesänjakoon liittyviä asioita Norjassa. Pesänjaolla tarkoitetaan vainajan jäämistön jakamista perillisten kesken. Norjassa ei laadita samanlaista perukirjaa eli luetteloa vainajan varoista ja veloista kuin Suomessa ja Ruotsissa.

Kun käräjäoikeus saa väestötietovirastosta (verohallinnosta) tiedon kuolemantapauksesta, käräjäoikeudesta otetaan yhteyttä perillisiin.

Kuka on perillinen?

Voit olla perillinen joko perintölainsäädännön nojalla tai jos sinut on mainittu vainajan testamentissa. Jos vainaja ei ole tehnyt testamenttia, perillisiä ovat vainajan sukulaiset ja hänen mahdollinen avo- tai aviopuolisonsa. Sukulaiset jaetaan kolmeen perillisryhmään.

Perillisten on otettava kantaa pesänjaon toimittamiseen eli siihen, kuka toimittaa perinnönjaon perillisten kesken. Pesänjaosta säädetään Norjassa erillisessä laissa eli pesänjakolaissa (Lov om skifte). Käräjäoikeus voi opastaa pesänselvitykseen eli vainajan varojen ja velkojen selville ottamiseen liittyvissä asioissa. 

Miten perinnönjako tapahtuu?

Kuolinpesän jakaminen tapahtuu yleensä yksityisesti. Kuolinpesän osakkaat sopivat tällöin keskenään vainajan varojen ja irtaimiston jakamisesta. Siksi on tärkeää selvittää, ketkä ovat kuolinpesän osakkaat eli vainajan perilliset. Jos kuolinpesä jaetaan yksityisesti, käräjäoikeus antaa kuolinpesän osakkaille todistuksen (skifteattest), joka osoittaa heidän kelpoisuutensa toimia kuolinpesän puolesta.

Kuolinpesän asettaminen yksityishallintoon edellyttää, että vähintään yksi osakas ilmoittaa ottavansa vastuun vainajan veloista. Kuolinpesän osakas voi tilata kuolinpesän jakamiseen liittyvät asiakirjat erillisellä lomakkeella, joka hänen on allekirjoitettava. 

Jos kuolinpesän osakkaat eivät halua ottaa vastuuta vainajan veloista tai sopia keskenään vainajan varojen ja irtaimiston jaosta, käräjäoikeus voi pyynnöstä toimittaa julkisen pesänjaon. Oikeus määrää kuolinpesään tällöin pesänselvittäjän (bobestyrer). Pesänselvittäjä toimii yleensä yhteyshenkilönä kuolinpesän osakkaiden suuntaan. Kun kaikki pesänjakoon liittyvät asiat (muun muassa vainajan omaisuuden myynti, kiistat ja vainajan velkojen maksu) on selvitetty, pesänselvittäjä siirtää asian käräjäoikeuteen, joka vie julkisen pesänjaon päätökseen antamalla päätöksen kuolinpesän jakamisesta osakkaiden kesken.

Onko Norjassa perintövero?

Perintöverosta luovuttiin Norjassa vuonna 2014. Perinnöstä on kuitenkin ilmoitettava veroviranomaisille.

HelseNorge-palvelusta löydät apua surusta ja suruun liittyvistä reaktioista selviämiseen.

Sinulla voi tietyissä tilanteissa olla oikeus taloudelliseen tukeen omaisesi kuollessa.