Kuolemantapaus ja perintö Norjassa

Kun Norjassa asuva henkilö kuolee, lääkäri lähettää kuolintodistuksen Norjan väestötietovirastoon. Kuolintodistus on lääkärin laatima selvitys kuolemantapauksesta, ja lääkäri voi toimittaa sen väestötietovirastoon joko sähköisesti tai paperimuodossa. Mikäli kuoleman epäillään johtuneen muista kuin luonnollisista syistä, kuolemantapauksesta on ilmoitettava poliisille/nimismiehelle. Käänny lääkärin puoleen, jos haluat tarkistaa, onko kuolemasta ilmoitettu viranomaisille. 

Jos kuolemantapaus sattuu ulkomailla, Norjan sosiaaliturvaviranomainen NAV ilmoittaa siitä Norjan väestötietovirastoon. Ota yhteyttä NAViin, jos olet epävarma siitä, onko NAV saanut tiedon läheisesi kuolemasta. 

Omaiset vastaavat kuoleman ilmoittamisesta käräjäoikeuteen. Hautaustoimisto tekee yleensä omaisten puolesta ilmoituksen käräjäoikeuteen. Läheisesi kuoltua sinun tulee siksi ottaa yhteyttä hautaustoimistoon, joka auttaa myös muissa käytännön asioissa.

Kun käräjäoikeus on saanut ilmoituksen läheisesi kuolemasta, saat sieltä kirjeitse käytännön tietoa. Sinua pyydetään myös ottamaan kantaa siihen, miten haluatte tehdä pesänselvityksen.

Jos asut ulkomailla ja omaisesi kuolee Norjassa, norjalaisviranomaisten vastuulla on ilmoittaa kuolemasta asuinmaasi viranomaisille, jotka välittävät tiedon sinulle.

Jos Norjan kansalainen kuolee ulkomailla, kyseisen maan Norjan edustusto lähettää kuolintodistuksen Norjan verovirastoon, joka tallentaa tiedon kuolemasta väestötietojärjestelmään.

Jos henkilön viimeinen kotikunta oli Norjassa, verovirasto lähettää kuolintodistuksen kyseisen kunnan käräjäoikeuteen.

Vainaja on yleensä haudattava tai tuhkattava viimeistään kymmenen päivän kuluttua kuolemasta. Jos vainaja tuhkataan, uurnanlaskun on tapahduttava viimeistään kuuden kuukauden kuluttua kuolemasta.

Hautajaisten järjestäminen on niiden omaisten tehtävä, joilla on lain mukaan oikeus huolehtia hautausjärjestelyistä. Jos kukaan ei hoida hautausjärjestelyjä, niistä huolehtii se kunta, joka oli henkilön asuinkunta hänen kuollessaan. Jos henkilö ei asunut Norjassa, hautausjärjestelyistä vastaa kunta, jossa kuolemantapaus sattui.  Kunta voi vaatia hautauskulujen kattamista kuolinpesän varoista.

Norjan sosiaaliturvaviranomainen NAV myöntää tietyissä tapauksissa hautausavustusta. Avustus on tarveharkintainen ja sitä voi hakea ainoastaan, jos vainaja on kuulunut Norjan sosiaaliturvajärjestelmän piiriin. Jos kuolemantapaus sattuu ulkomailla, noudatetaan erityisiä säännöksiä. Erityissäännöksiä noudatetaan myös, jos kuolemansyynä on työtapaturma. Ota yhteyttä NAViin ja kysy lisätietoja säännöksistä.

Ulkomailla sattuneeseen kuolemantapaukseen liittyvät kustannukset katetaan joko vainajan vakuutuksesta, kuolinpesän varoista tai omaisten toimesta. Kustannuksia voi aiheutua esimerkiksi vainajan säilytyksestä ja arkun tai uurnan kuljettamisesta kotimaahan.

Kun Norjan kansalainen tai Norjan väestörekisteriin kuuluva ulkomaan kansalainen kuolee ulkomailla, Norjan ulkoministeriö lähettää kuolinmaan viranomaisten myöntämän kuolintodistuksen nojalla virallisen ilmoituksen kuolemasta Norjan verovirastoon (väestötietovirastoon). Kun henkilö kuolee muualla kuin asuinmaassaan, muodollisuuksien hoitamiseen kuluu omaisten näkökulmasta usein yllättävän kauan aikaa.

Pesänjaon hoitaa Norjassa käräjäoikeus, joten kuolinpesän osakkaiden on käännyttävä käräjäoikeuden puoleen. Pesänjaolla tarkoitetaan vainajan jäämistön jakamista perillisten kesken. Oslossa pesänjakoasioita hoitaa ulosottovirasto (Oslo byfogedembete). Muualla maassa asiasta vastaavat paikalliset käräjäoikeudet.

Norjassa ei toimiteta perunkirjoitusta.

Perilliset

Voit olla perillinen joko perintölainsäädännön nojalla tai jos sinut on mainittu vainajan testamentissa. Jos vainaja ei ole tehnyt testamenttia, perillisiä ovat vainajan sukulaiset ja hänen mahdollinen aviopuolisonsa. Sukulaiset jaetaan kolmeen perillisryhmään.

Perillisten on otettava kantaa pesänjaon toimittamiseen eli siihen, kuka toimittaa perinnönjaon vainajan perillisten kesken. Pesänjaosta säädetään Norjassa erillisessä laissa eli pesänjakolaissa (Lov om skifte). Käräjäoikeus voi opastaa pesänselvitykseen eli vainajan varojen ja velkojen selville ottamiseen liittyvissä asioissa. 

Perinnönjako

Kuolinpesän jakaminen tapahtuu yleensä yksityisesti, eli kuolinpesän osakkaat sopivat keskenään vainajan omaisuuden ja irtaimiston jakamisesta. Siksi on tärkeää selvittää, ketkä ovat vainajan perilliset. Jos kuolinpesä jaetaan yksityisesti, käräjäoikeus antaa kuolinpesän osakkaille todistuksen (skifteattest), joka osoittaa heidän kelpoisuutensa toimia kuolinpesän puolesta.

Kuolinpesän asettaminen yksityishallintoon edellyttää, että vähintään yksi osakas ilmoittaa ottavansa vastuun vainajan veloista. Kuolinpesän osakas voi tilata kuolinpesän jakamiseen liittyvät asiakirjat erillisellä lomakkeella, joka hänen on allekirjoitettava. 

Jos kuolinpesän osakkaat eivät halua ottaa vastuuta vainajan veloista tai sopia keskenään vainajan omaisuuden ja irtaimiston jaosta, käräjäoikeus voi pyynnöstä toimittaa julkisen pesänjaon. Oikeus määrää kuolinpesään tällöin pesänselvittäjän (bobestyrer), joka hallinnoi kuolinpesää oikeuden puolesta. Pesänselvittäjä toimii yleensä yhteyshenkilönä kuolinpesän osakkaiden suuntaan. Kun kaikki pesänjakoon liittyvät asiat (muun muassa vainajan omaisuuden myynti, kiistat ja vainajan velkojen maksu) on selvitetty, pesänselvittäjä siirtää asian käräjäoikeuteen, joka vie julkisen pesänjaon päätökseen antamalla päätöksen kuolinpesän jakamisesta osakkaiden kesken.

Perintövero

Perintöverosta luovuttiin Norjassa vuonna 2014. Perinnöstä on kuitenkin ilmoitettava veroviranomaisille.