Hyvien käytäntöjen jakaminen keskeistä pakolaiskriisin aikana

Ruotsi, Norja ja Tanska ovat vastaanottaneet huomattavasti pakolaisia kymmenen viime vuoden aikana, ja selkeä piikki koettiin vuonna 2015. Nyt Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tuonut kaikkiin Pohjoismaihin uuden pakolaisvirran. Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaa Norja isännöi torstaina Marte Mjøs Persenin johdolla epävirallista pohjoismaista ministerikokousta, joka keskittyi kotouttamisasioihin. Kokouksessa oli poliittinen edustus Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Islannista.

– Pakolaistilanteessa on suuria epävarmuustekijöitä. Meidän on varauduttava siihen, että suuri osa pakolaisista jää Pohjolaan toistaiseksi. Oletamme myös, että ukrainalaisia pakolaisia tulee jatkossa lisää. Pohjoismaisten kollegojen kanssa tehtävä hyvä yhteistyö ja kokemustenvaihto on ratkaisevan tärkeää, kun pyrimme takaamaan maanpakoon joutuneille turvallisen ja hyvän arjen, Persen sanoo.

Ruotsi on vastaanottanut tänä vuonna 44 000, Suomi 40 000 ja Norja ja Tanska yli 30 000 ukrainalaista pakolaista. Islanti arvioi vastaanottavansa Ukrainasta tänä vuonna 2 000 pakolaista. Keskimäärin yli 60 prosenttia ukrainalaisista pakolaisista on naisia.

– Islantiin tulevien maahanmuuttajien työmarkkinaosallistuminen on yleensä ollut suurta, ja myös ukrainalaisista pakolaisista 40 prosenttia on työllistynyt. Nyt maahanmuuttajilla on kuitenkin ensimmäistä kertaa sitten pandemian pitkäaikaistyöttömyyttä, ja selvitämme parhaillaan syitä tilanteeseen. Meillä on myös tarvetta parantaa pakolaisten ammattipätevyyden ja aiemman koulutuksen arviointia, sanoo Islannin työministeri Guðmundur Ingi Guðbrandsson.

Kokouksen osallistujille esiteltiin OsloMet-yliopiston tekemää tutkimusta. Ruotsia, Norjaa ja Tanskaa koskeva vertailu osoittaa, että kouluun ja koulutukseen panostamisella voi olla pitkällä aikavälillä suurempi merkitys pakolaisten taloudelliselle itsenäisyydelle kuin toimilla, joilla pakolaiset pyritään saamaan työllistymään mahdollisimman nopeasti. Tutkijat seurasivat 280 000:ta aikuista pakolaista, jotka olivat tulleet Skandinaviaan ja osallistuneet niin sanottuun kotoutumiskoulutukseen vuosina 2008–2019.

– Vaikka pakolaisvirtojen suunta on muuttunut, raportissa on monia hyödyllisiä oppeja. Esimerkiksi Ruotsissa on onnistuttu hyvin pakolaisten aiempien tutkintojen tarkastamisessa ja tunnustamisessa. Se olisi tärkeää monille ukrainalaisille pakolaisille, joten muidenkin Pohjoismaiden tulisi ottaa tästä oppia, tutkija Vilde Hernes sanoo.

Skandinavian maissa on jo nykyisellään varsin laajat kotouttamisohjelmat, joiden yleistavoitteena on auttaa pakolaisia työllistymään. Tutkijoilla oli siten hyvät perusteet vertailla sitä, mitkä Ruotsin, Norjan ja Tanskan toteuttamista toimista tukevat parhaiten pakolaisten taloudellisen itsenäisyyden tavoitetta.

Raportissa korostetaan varhaisten koulutusinvestointien tärkeyttä. Lyhyellä aikavälillä vaatii paljon aikaa ja resursseja, kun pakolaisille pyritään varmistamaan pääsy kouluun ja korkeakoulutukseen. Panostukset voivat kuitenkin kannattaa pitkällä aikavälillä, koska ne tukevat pakolaisten työmarkkinaintegraatiota ja taloudellista itsenäisyyttä.

Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on merkittäviä eroja pakolaismiesten ja -naisten työmarkkinaosallistumisessa ja palkkatasossa, ja naisten ja miesten välinen kuilu on suurempi kuin muun väestön keskuudessa.

Tanska on painottanut enemmän työllistymistoimia, kuten maksutonta työharjoittelua. Norja taas on vahvistanut viime vuosina koulutuspanostuksia, mutta valtaosalla pakolaisista on yhä muuta väestöä matalampi koulutustaso. Ruotsissa taas on suurempi osuus pakolaisia, jotka suorittavat toisen tai korkea-asteen tutkinnon ja saavat korkeampaa palkkaa. Norja on onnistunut melko hyvin matalasti koulutettujen työllistymisessä, ja Ruotsi on Skandinavian maista paras korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden työllistymisessä.