Anna María Bogadóttir

Perustelu: 

Miten ympäristö muovaa ihmistä? Entä miten pääsemme parhaiten eroon käsityksestä, jonka mukaan maan antimet ovat ehtymättömät? Arkkitehti Anna María Bogadóttir pohtii muun muassa näitä kysymyksiä kuvitetussa romaanissaan Jarðsetning (”Hautajaiset”, suomentamaton). Kirja rinnastuu tehokkaasti toisaalta tempaukseen, jonka kirjailija toteutti Iðnaðarbankin suuren pankkitalon edessä Reykjavikin keskustassa juuri ennen kuin rakennus purettiin tuottavamman toiminnan tieltä, ja toisaalta rakennuksen purkua kuvaavaan samannimiseen elokuvaan vuodelta 2021. Kirjan 40 kuvitettua aukeamaa ovat näkyvällä paikalla keskellä tekstivirtaa, ja niillä nähdään kirjailijan ottamia valokuvia purkutöistä, stillkuvia elokuvasta sekä vanhoja mustavalkokuvia rakennuksen käytöstä ja siellä eletystä elämästä.  

Pankkirakennus luo ulkoiset puitteet kertomukselle, joka kuvaa talon syntyä, kehitystä, kuolemaa ja lopuksi hautajaisia. Rakennuksen ajateltiin aikanaan palvelevan pitkään, mutta sille oli käyttöä vain reilun puolen vuosisadan verran ennen kuin se tuomittiin aikansa eläneeksi ja hylättiin kertakäyttöisenä. Vaikka rakennuksella on keskeinen asema Jarðsetningissä, kirja on paljon muutakin kuin vain tietokirja arkkitehtuurista. Anna María Bogadóttir onnistuu omaleimaisen tekstin ja kiehtovien kuvitusten avulla rakentamaan siltaa arkkitehtuurin ja kirjallisuuden välille. Jarðsetning on vaikuttava ja henkilökohtainen teos, jossa kirjailija peilaa omaa ihmisyyttään ja elämänkulkuaan rakennuksen historiaan. Kuten hän toteaa, talot kantavat muistoja siinä missä kehotkin, ja ehkä me kaikki olemme rakennuksia, jotka ovat matkalla kohti loppusijoitusta tai täyttymystä.  

Jarðsetning ei ole vain kertomus talosta, vaan myös Anna María Bogadóttirin oma kehityskertomus ja tässä mielessä moniulotteinen elämäkerrallinen romaani. Kirjailija jakaa kokemuksiaan varttumisesta pienessä islantilaisessa kalastajakylässä, teinivuosista Reykjavikissa ja sopivan koulutuksen etsinnästä, joka vie hänet Ranskaan opiskelemaan ranskaa, takaisin Islantiin lukemaan kirjallisuutta, Tanskaan syventymään semiologiaan ja kulttuurintutkimukseen ja lopulta Yhdysvaltoihin arkkitehtiopintoihin.  

Kehityskertomuksen rinnalla kirjailija sivuaa minä-kertojana yhteiskunnallisia mullistuksia, jotka ovat seurausta tekniikan kehityksestä, kansainvälistymisestä ja kapitalismin alati kasvavasta vaikutuksesta. Kun näkökulma pikkuhiljaa laajenee, kirjailija alkaa yhä enemmän epäillä eri järjestelmien etuja ja tiedostaa yhä selvemmin, että pinta ja sisältö eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Kirjojen ja runojen lisäksi hän alkaa lukea määrätietoisesti myös taloja päästäkseen perille niiden kielestä ja symboliikasta.  

Jarðsetning on moniaineksinen teos, jolla on tärkeä sanoma tässä ajassa. Anna María Bogadóttir haastaa yhteiskunnan ideologian ja arvot, jotka ovat markkina- ja finanssivoimien ohjauksessa ja joilla on oikeutettu maapallon kustannuksella tapahtuva riisto ja tuhlaus aivan liian pitkään. Kuten hän huomauttaa, säilyttäminen voi itse asiassa olla kaikkein edistyksellisin ratkaisu, kun taas purkaminen ja uudisrakentaminen voivat kertoa vanhoillisuudesta.  

Idea kuvitetun romaanin tekoon tuli islantilaisen rakennuksen purkamisesta, mutta Anna María Bogadóttir onnistuu luovalla ja runollisella tavalla tarkastelemaan ja analysoimaan valtajärjestelmiä, diskursseja ja hierarkioita myös kulttuurihistoriallisessa ja kansainvälisessä kontekstissa. Jarðsetning on tärkeä lisä keskusteluun naisen osasta. Naisia ei pitkään huomioitu julkisten tilojen suunnittelussa, eikä heillä ollut vielä 1900-luvullakaan paljon sananvaltaa arkkitehtuurin miesvaltaisessa maailmassa. Kirjailijan nerokas tapa peilata omaa elämäänsä pankkitaloon synnyttää vahvan myötätunnon rakennusta kohtaan. Sille onkin vaikeaa sanoa hyvästit kirjan lopussa, kun purkutyöt alkavat. Samalla loppu merkitsee väistämättä uutta alkua. Jarðsetning on poikkeuksellinen ja upea kirja.