Johan Harstad

Under brosteinen, stranden! (”Katukiven alla, ranta!”, suomentamaton) on Johan Harstadin ainutlaatuisen tuotannon kohokohta, lähes tuhatsivuinen romaani, joka pursuaa vakavasti otettavaa ja triviatietoa, huumoria, uteliasta ajattelua, roppakaupalla kokeellisia kirjallisia komponentteja sekä vaikuttavia dramaturgisia rakennelmia. Romaanin mahdollisena johtoaiheena on poikkeuksellinen löytö: katukiven muotoinen esine, jonka koskettamisen väitetään luovan illuusion siitä, että kokee kokonaisen elämän vain seitsemässä minuutissa.

Lukija vedetään mukaan haastavaan hulinaan, jossa riittää tapahtumia, aikahyppyjä ja vaihtuvia näyttämötiloja. Tästä huolimatta Harstad onnistuu leikkisästi ja näppärästi johdattamaan meidät ja lukuisat henkilöhahmonsa romaanin laajan ja monitahoisen kerronnan läpi poikkeuksellisen antoisalla ja riemukkaalla tavalla.

Under brosteinen, stranden! -romaanista tuntuu välittyvän sekä elämänkokemukseen perustuva että nuoruudelle ominainen uteliaisuus. Eräässä romaanin kohdassa kirjailija esittää seuraavan valveutuneen ja lohduttavan postulaatin: ”Kun varsinkin nuoret pojat päätyvät ympäristöön, jossa ei tapahdu mitään erityistä, heidän modus operandilleen on keskeistä nimenomaan selvittää, mitä oikeasti tapahtuu, koska väistämättähän siellä jotain tapahtuu, salattua tai ei. Selvitystyö on yleensä paljolti sitä, että löntystellään 360 asteen kierroksia esineiden ja rakennusten ympärillä, ja taustalla väikkyy tunne siitä, että oma toiminta on tulosta ennen kaikkea yhteiskunnallisesta omastatunnosta. Sillä jos jotain todella tapahtuisi ja heiltä kysyttäisiin myöhemmin, mikseivät he olleet saaneet suutaan auki tai tehneet asialle mitään, se ei näyttäisi hyvältä, ei sitten mitenkään.”

Under brosteinen, stranden! on monen muun asian ohella kiistatta myös poliittinen romaani, joka on niin sanotusti ajassa kiinni. Se on siis yhtä aikaa epätoivoinen ja raivokas, harhakuvansa hukannut ja sepitteen lumoissa, se on nostalginen ja samalla kuin moderni scifi-tarina, kuin ennalta nähty salama. Ennen kaikkea se kuvaa koskettavasti inhimillisiä asioita ja liikuttaa lukijaa osoittamalla tunteilematonta uhmakkuutta suhteessa romaaniin ja maailmaan.

Johan Harstad (s. 1979) on yksi sukupolvensa omaleimaisimmista ja kiinnostavimmista kirjailijoista. Harstadin ainutlaatuinen kirjallinen ilmaisu löysi muotonsa jo vuonna 2001, jolloin hän debytoi pienellä lyhytproosakokoelmalla Herfra blir du bare eldre. Sittemmin Harstad on ollut tuottelias ja monipuolinen kirjailija, joka yhdistelee koko ajan vaikuttavammin populaarikulttuurisia viittauksia ja mytologioita sekä lähes ikonoklastisen innovatiivista kirjallista ilmaisua.