Marry Ailonieida Somby & Biret Máret Hætta (kuv.)

Čerbmen Bizi
Marry Ailonieida Somby & Biret Máret Hætta (kuv.): Čerbmen Bizi – Girdipilohta. Kuvakirja, 2013

Haistellessaan sammalvarpioiden lomassa pilkottavia variksenmarjoja vuoden ikäinen poronvasa Bizi huomaa, että hieman kauempana pilkistää vielä isompia ja hienompia marjoja. Samalla puiden takaa kuuluu kovaa ääntä ja silmänräpäyksessä Bizi makaa avuttomana rinteessä. Hän kohtaa valtavan ähisevän ja puhisevan poron, jonka kieli roikkuu ulkona. Uusi tuttavuus on kilpailuhenkinen Šuvun-poro, jolla on kova kiire. Šuvun ja pieni Bizi lähtevät juoksemaan kilpaa, mutta pienen poronvasan on mahdoton pysyä vauhdissa. Bizi oppii, että tulee levätä, hengittää kieli pitkällä ja harjoitella kovasti. Pikkuporo pohtii, voiko kultamitalin syödä ja mitä sillä parhaalla ajalla sitten tekee, jos sattuu voittamaan.

Čerbmen Bizi – Girdipilohta (Poronvasa Bizi – mestarilentäjä, suomentamaton) kertoo pienestä poronvasasta, josta tarinan edetessä kehittyy mestarilentäjä. Matkallaan hän tapaa muita poroja etsiessään äitiään, vaadinta, ja tämän rakkautta. Hirvaksen tavattuaan Bizi ymmärtää, että urosporot osoittavat voimiaan eri tavalla kuin vaatimet. Kohtaamisen seurauksena Bizissä herää epäilys omasta isästä, ja yhtäkkiä hän tuntee itsensä orvoksi. Matkallaan Bizi kohtaa monia poroja: yksi on elokuvatähti, toinen lomailija ja kolmannella on kalliita helyjä. Bizi oppii erilaisia asioita jokaiselta kohtaamaltaan porolta. Pikkuporo kehittyy pikkuhiljaa huippulentäjäksi ja riemu on suuri, kun hän löytää äitinsä ja saa tietää, että tämä sittenkin rakastaa häntä.

Kirjan kieli on helposti ymmärrettävää, mutta samalla se pohjautuu vahvaan ja vaikeammin määriteltävään ikiaikaiseen saamelaisperinteeseen. Tämä on erityinen tapa välittää tietoa sukupolvelta toiselle. Vaikka tarina on fiktiota, siihen kerrostuu yleismaailmallista tietoa tulevien sukupolvien opiksi: onni on lähempänä kuin luuletkaan, kultaa ei voi syödä ja oma koti kullan kallis. Tarinan hahmojen nimet kytkeytyvät tiiviisti porojen perinteisiin nimityksiin. Kieli on kaiken kaikkiaan visuaalista ja paikoin runollista.

Kirjan kuvituksessa on käytetty tiettyjä värivivahteita, ja vaaleasävyiset akvarellit vahvistavat onnistuneesti tarinan sisältöä. Kuvitus ei kuitenkaan vie missään kohtaa huomiota pois itse tarinasta. Matkan varrella kohdattavat porot tunnistaa yksinkertaisista ja ymmärrettävistä asusteista: kenellä on iso kello, kenellä eriväriset sarvet, kenellä luksuskello ja koruja. Hahmojen sattumuksia onkin varsinainen ilo seurata.