Yahya Hassan
Perustelu:
Kun Yahya Hassan debytoi vuonna 2013 runokokoelmalla YAHYA HASSAN, se oli järisyttävä tapaus, jonka kaiut kuuluivat kaukana Tanskan rajojen ulkopuolella. Tämä nuori ”Tanskan passin saanut valtioton palestiinalainen” (kirjailijan itsensä kirjoittama kansiesittely) puhui terävästi ja villin runollisesti haavoittuvuudesta, joka harvoin pääsee ääneen. Ääni kaikui yhteiskunnan periferiassa vietetyistä kasvuvuosista, jossa väkivalta kaikissa muodoissaan – järjestäytynyt, satunnainen ja henkilökohtainen – olivat päivän sanoja. Esikoisteos osoitti, että Yahya Hassan hallitsee suvereenisti erilaiset puhujapositiot niihin kuuluvine äänineen. Samoin se osoitti, että hänellä on sana ja runous hallussa, vaikka hallinnan puute on muuten leimallista ympäristöille, jotka ovat kaikkein kauimpana hallitsevien luokkien hyvän elämän ihanteista.
Kuusi vuotta myöhemmin ilmestynyt seuraaja YAHYA HASSAN 2 on lopullinen vahvistus sille, että Yahya Hassan on poikkeuksellisen vahva ääni pohjoismaisessa nykyrunoudessa. Runot ovat edelleen omaelämäkerrallisia, suorasukaisia ja armottomia sekä lukijoita että runominää kohtaan. Niitä leimaa myös kauttaaltaan erikoislaatuinen puheenomainen rytmi, joka oli myös esikoiskokoelman poeettinen pääperiaate. Runot suorastaan velvoittavat ääneen lukemiseen: ”ER DU DIGTER SPØRGER MENIG BETJENT / DU ER KRIMINEL SIGER MENIG BETJENT.” Mukana on hiphopmaisia sanaleikkejä: ”MIT MILJØ ER IKKE VOLDSPARAT / MEN VOLDSDESPERAT.” Ja suvereeneja kielikuvia: ”SÅ KOM AF VEJEN / OG LØB IKKE UD PÅ MARKERNE / DER MEJETÆRSKES FOR ØJEBLIKKET.” Väkivaltaan liittyvän kaikenkattavan epätoivon keskellä lukijan saattaa yhtäkkiä yllättää hersyvä ja irralliselta tuntuva huumori: ”INGEN KENDER MIG BEDRE / END MIN EGEN POLITIKREDS.” Uuden kirjan näkökulma on esikoiskokoelmaa laajempi. Tekstit kytkevät paikallisen ja globaalin väkivallan toisiinsa. Paikallisesti koetun syrjinnän ja rasismin sekä faktisten geopoliittisten tilanteiden välillä on suora yhteys. Aarhusista ei yhtäkkiä ole kovin pitkä matka Gazaan. YAHYA HASSAN 2 on poikkeuksellinen kirja, joka ei pyri miellyttämään lukijaa. Se on tulinen todistajanlausunto. Sen ääni kuuluu. Ja koska se puhuu runouden kieltä, se tulee myös kuulluksi.
Yahya Hassan kuoli 29. huhtikuuta 2020, 24-vuotiaana. Hän oli iloinen ehdokkuudestaan Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi, ja palkinto voidaan jakaa hänelle postuumisti palkinnonsaajien julkistuksessa lokakuussa 2020.