Luontopohjaiset ratkaisut

Ohjelmalla pyritään vahvistamaan pohjoismaista tietopohjaa ja yhteistyötä, jotka liittyvät luontopohjaisiin ratkaisuihin, ennallistamiseen, ilmastonmuutoksen hillintään ja sinivihreään infrastruktuuriin kasvihuonekaasujen vähentämiseksi sekä luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi ja lisäämiseksi.

Luontopohjaiset ratkaisut on arvioitu keskeiseksi osaksi ilmasto-, ympäristö- ja biodiversiteettityötä, ja hyödyt ovat moniulotteiset. Luontopohjaiset ratkaisut voivat keskittyä esimerkiksi maan ja luonnonvarojen kestävään käyttöön, soiden ja kosteikkojen suojeluun ja ennallistamiseen tai purojen ja jokien mutkittelun lisäämiseen tai uomien avaamiseen.

Tutkijoiden mukaan luontopohjaisilla ratkaisuilla saadaan aikaan kolmannes päästövähennyksistä, joita Pariisin sopimukseen kirjattu enintään kahden asteen lämpenemistavoite edellyttää. Luontopohjaisilla ratkaisuilla voidaan myös vähentää luontokatoa, minkä lisäksi ne tukevat esimerkiksi ruoka- ja vesiturvaa, ihmisten hyvinvointia sekä useita muita yhteiskunnallisia tavoitteita.

Pohjoismailla on eri lähestymistapoja luontopohjaisten ratkaisujen käyttöön ja yleisemmin ilmastonmuutoksen ehkäisyyn. Nyt tarvitaan kuitenkin kokonaiskuvaa siitä, millaisia hankkeita on käynnissä ja millä tavoin Pohjoismaat pyrkivät säilyttämään ja ennallistamaan luonnon ekosysteemejä ja tukemaan kestävää kulutusta. Ohjelmatoimien kirjo ulottuu menetelmiä ja mekanismeja koskevista synteeseistä kustannus-hyötyanalyyseihin sekä luettelon laatimiseen kansallisista ja alueellisista luontopohjaisista ratkaisuista. Niiden avulla Pohjoismaat voivat lisätä keskinäistä kokemusten- ja tiedonvaihtoaan.

1. Synteesi luontopohjaisista ratkaisuista pohjoismaisesta näkökulmasta. Selvitys Pohjoismaiden alueellisista ja kansallisista luontopohjaisista ratkaisuista.
2. Kansalliset esimerkkitapaukset ja testaus. Hiilidioksidin varastointi, luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen kaikkein hiilipitoisimmissa luontotyypeissä, kuten soilla ja sinisissä metsissä (ruskolevämetsät, meriajokasniityt ja rakkoleväesiintymät).
3. Politiikan kehittäminen ja ohjaus. Kokonaisuus on tarkoitettu kansallisen ja aluehallinnon tarpeisiin. Tuloksena on yhteispohjoismaisen ohjeistus siitä, miten maat voivat seurata ja panna täytäntöön luontopohjaisiin ratkaisuihin liittyvää CBD-työtä. Mahdollisesti käsitellään myös sitä, millä tavoin työ voisi sisältyä IPCC:n ja Pariisin sopimukseen LULUCF-osaan.
4. Ohjeistus ja parhaat käytännöt. Kehitetään ”parhaisiin käytäntöihin” liittyvä ohjeistus ja menetelmiä, jotka liittyvät luontopohjaisten ratkaisujen käyttöönottoon Pohjoismaissa yli maarajojen. Hyödynnetään kansallisia kehitys- ja testausesimerkkejä parhaiden ratkaisujen löytämiseksi. Kehitetään vihreää infrastruktuuria, menetelmiä ja työkaluja optimaalisten ilmasto- ja biodiversiteettitulosten saavuttamiseksi.
5. Pohjoismainen geenivarakeskus NordGen: Geenivarojen säilyttäminen ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Pohjoismaiden geenivarojen säilytys ja dokumentointi, joka keskittyy viljelykasvien luonnonvaraisiin sukulaisiin.

Ohjelmaa koordinoi Pohjoismaiden ministerineuvoston puolesta Färsaarten ympäristövirasto Umhvørvisstovan. Päivittäinen vetovastuu on useiden Pohjoismaiden edustajista koostuvalla ohjausryhmällä, jota johtaa Norja. NordGen vastaa viidennestä tehtäväkokonaisuudesta, jonka nimenä on Crop Wild Relatives ja joka keskittyy luonnon monimuotoisuuteen, ilmastonmuutokseen ja ruokaturvaan.