Tutkijat edistävät pohjoismaista osterielinkeinoa

25.03.19 | Uutinen
Lokala ostron säljs på Torvehallarna i Köpenhamn
Photographer
Stein Mortensen
Maistuvatko sinulle perjantaikuohuvan kera Skagerrakin, Vattimeren vai Orustin osterit? Tämä on kysymys, johon kannattaa varautua, koska Pohjolaan rantautunut haitallinen tulokaslaji tyynenmerenosteri tarjoaa kalastus- ja matkailualalle hyviä ansaintamahdollisuuksia. Pohjoismaisessa tutkimushankkeessa on nyt selvitetty tyynenmerenosterin kaupallistamiseen liittyviä edellytyksiä.

Ottakaa selvää, kenellä on oikeus ostereiden pyyntiin ja kaupallistamiseen.

Kehittäkää lisäksi välineitä elintarviketurvallisuuden takaamiseksi.

Siinä kaksi suositusta, jotka pohjoismainen tutkijaryhmä tekee maiden kalastus- ja elintarvikeviranomaisille uudessa politiikkamuistiossa

Kasvavaa kaupallista kiinnostusta

Tyynenmerenosteri tuotiin Pohjolaan 1980-luvulla viljeltäväksi. Vuoden 2006 tienoilla laji alkoi levitä nopeasti, ja pian se oli vakiinnuttanut asemansa Pohjolan rannikolla. Tyynenmerenosteri on haitallinen tulokaslaji, joka aiheuttaa meriympäristössä biologisia muutoksia ja pilaa ulkoilu- ja uintialueita. Eroon lajista ei pääse, joten sen hyödyntäminen elintarviketeollisuudessa ja matkailualalla kiinnostaa yhä enemmän.

– Tyynenmerenosteri maistuu hieman erilaiselta kuin euroopanosteri, mutta se on maailman viljellyimpiä osterilajeja. Sillä on valtavat kansainväliset ja todennäköisesti myös paikalliset markkinat, sanoo tutkimushanketta johtanut Bergenin merentutkimuslaitoksen tutkija Stein Mortensen.

Pyyntisäännöissä maakohtaista vaihtelua  

Yhteispohjoismaisessa tutkimushankkeessa on selvitetty tyynenmerenosterin kaupallisia hyödyntämismahdollisuuksia. Hyödyntämisen haasteet liittyvät juridisiin ja taloudellisiin oikeuksiin sekä elintarviketurvallisuuteen.

Tanskan osterikannan omistaa valtio, ja kaupalliseen pyyntiin tarvitaan Kalastusviraston lupa. Ruotsissa osterit omistaa ja pyyntiluvan antaa maanomistaja aina 200 metriin saakka rantaviivasta.

Oikeuksien siirtoa selkeytettävä

Norjassa ei ole äyriäisten pyyntioikeuksiin liittyvää lainsäädäntöä, mutta käytäntö suo maanomistajalle tiettyjä oikeuksia.

– Maiden on selkeytettävä oikeudellisia näkökohtia ja luotava sopivia toimintamalleja sille, miten oikeuksia siirretään kaupallisille osterintuottajille, Stein Mortensen sanoo.

Tutkijat arvioivat, että osterinpyyntiin kytkeytyvään matkailuun on hyvät mahdollisuudet. Ensin maiden on kuitenkin laadittava järjestelmiä turvallisten pyyntipaikkojen ja -ajankohtien määrittelemiseksi.

Terveysriskejä arvioitava

”Elintarviketurvallisuus on osterielinkeinon akilleenkantapää”, tutkijat kirjoittajat ja viittaavat levämyrkkyihin, viruksiin ja bakteereihin. 

Kannattavan yritystoiminnan lisääminen vaatii myös osterien vakaata saatavuutta. Tutkijat suosittelevat, että pyydetyille ostereille kehitetään turvallisia varastointipaikkoja. 

Tutkijat koolla Göteborgissa

Pohjoismaiset tutkijat ovat koolla Göteborgissa 26.–27. maaliskuuta. Tarkoituksena on vaihtaa tietoja siitä, miten tyynenmerenosteri vaikuttaa ekosysteemeihin ja millä edellytyksillä lajista saataisiin uusi taloudellinen resurssi.