Annette Herzog, Katrine Clante (kuv.) ja Rasmus Bregnhøi (kuv.)

Hjertestorm – Stormhjerte (”Sydänmyrsky – Myrskysydän”, suomentamaton) on kuvitettu romaani, joka onnistuu kuvaamaan intensiivisesti ja uskottavasti 14-vuotiaan nuoren elämään kuuluvaa epävarmuutta, odotusta ja ihmettelyä. Romaanin kirjo ulottuu alakuloisuudesta huumoriin, yksinäisistä pohdinnoista älykkäisiin keskusteluihin ja epäröinnistä toimintaan.

Kirja koostuu itse asiassa kahdesta teoksesta, joista Hjertestorm kertoo Violan ja Stormhjerte Stormin rakastumisesta toisiinsa. Samalla se tulee kertoneeksi heidän tuskailustaan keskellä orastavaa rakkauskaaosta.

Toisen kirjan kuvituksesta vastaa Katrine Clante ja toisen Rasmus Bregnhøi. Heidän kuvissaan on paljon samaa, mutta nuorten toiminnan kuvaamisessa on myös eroja, koska piirrosjälki ja värivalinnat viestivät (sukupuoli)eroista. Katrine Clanten tulkinta Violasta on hieman pehmeämpi ja poeettisempi kuin Rasmus Bregnhøin tapa kuvata Stormia. 

Annette Herzog on onnistunut poikkeuksellisen hyvin rakentamaan nämä kaksi tarinaa, jotka kohtaavat kirjan keskivaiheilla. Uskottava kieli, poikkeuksellinen genrerajojen rikkominen, kirjallisten ja filosofisten lähteiden käyttö, valistusmateriaalin hyödyntäminen ja ennen kaikkea parin elämää nähneen aikuisen viisaat sanat tuovat onnistuneesti järjestystä kaaokseen, joka seuraa rakastuneelle 14-vuotiaalle tyypillisestä epäröinnistä ja toisen käytöksen tulkitsemisesta sekä nuorten kehon ja tunteiden kehittymisestä matkalla aikuisuuteen.

Kirja antaa tukea siihen, että kehitys voi tapahtua nuoren lukijan kannalta voimaannuttavasti – etenkin, jos lukee toista sukupuolta koskevan osuuden.

Samalla kirja voi auttaa lähiaikuisia ymmärtämään nuoria paremmin ja antamaan heille toimivia neuvoja.

Esimerkiksi Stormin isä neuvoo poikaansa pyörien korjaamisen lomassa näin: ”Yritä olla rohkea. Kaikkein rohkeinta on se, että uskaltaa olla oma itsensä ja veisata viis siitä, mitä muut ajattelevat.”

Viola puolestaan avautuu mummolleen näin: ”Storm on pussannut toista tyttöä. Yhtä niistä kauniista, jotka saisivat vaikka kaikki pojat. Minusta ei tule sellaista koskaan.” Mummo toteaa tähän: ”Mitä sinä edes tekisit KAIKILLA pojilla?”

Näiden kahden tarinan lukeminen antaa nuorille ja meille aikuisille eväitä elämään ja rakkauteen. Lopuksi jännitteet laukeavat kerrassaan valloittavasti, kun Viola ja Storm viuhottavat pyörillä omista tarinoistaan ja kohtaavat sivulla 65 mukanaan kirjeet toisilleen.

Kenties he myös saavat toisensa. Kävi miten kävi, lukijan he ovat ainakin saaneet puolelleen!