Auður Jónsdóttir

Auður Jónsdóttir
Photographer
Johann Pall Valdimarsson
Auður Jónsdóttir: Ósjálfrátt (tanskankielinen nimi Uvilkårligt). Romaani, Mál og menning, 2012 (tanskankielinen käännös: Kim Lembek)

Auður Jónsdóttir on kymmenen viime vuoden aikana vakiinnuttanut paikkansa Islannin parhaana romaanikirjailijana.  Hänen romaaninsa Fólkið í kjallaranum (Dem i kælderen), 2004, oli Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana. Lisäksi hän on voittanut islantilaisen kaunokirjallisuuspalkinnon ja ollut islantilaisen tietokirjallisuuspalkinnon ehdokkaana Halldór Laxnessista kertovalla lastenkirjallaan. Auðurin ensimmäinen romaani Stjórnlaus lukka (Ustyrlig lykke) ilmestyi 1998, ja hän on sen jälkeen julkaissut viisi romaania ja neljä lastenkirjaa.

Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi nyt nimitetty Ósjálfrátt on omaelämänkerrallinen romaani. Vaikka romaanin henkilöillä on eri nimet kuin Auðurilla ja hänen perheellään, hän ei ole mitenkään peitellyt sitä, että romaanin tapahtumat perustuvat hänen oman elämänsä tapahtumiin.

Ósjálfrátt kertoo nuoresta Eyja-nimisestä naisesta, jonka elämä on suistunut raiteiltaan. Pieni kylä, jossa Eyja on viettänyt osan teinivuosistaan, joutuu lumivyöryn kohteeksi. Eyja muuttaa pois ja avioituu itseään kaksikymmentä vuotta vanhemman alkoholisoituneen merimiehen kanssa. Hänen äitinsä ja isoäitinsä (isoisä on tunnustettu kirjailija, joka voitti kerran ”hienon ruotsalaisen kirjallisuuspalkinnon”) päättävät yhteistuumin pelastaa Eyjan ja käännyttää hänet pois hänen valitsemaltaan tieltä. Eyja lähetetään yhdessä äidin vanhan ystävän, Islannin läntisiltä vuonoilta kotoisin olevan ihmeellisen ”hiihtokuningattaren” kanssa Ruotsiin, jossa tämä pitää kesäleiriä islantilaisille lapsille. Eyjan on tarkoitus auttaa lasten kanssa, mutta ennen kaikkea hän saa aikaa kirjoittaa ensimmäisen romaaninsa.

Avioero ja Ruotsin-matka on tarkoitettu uudeksi aloitukseksi, mutta samalla se saa Eyjan kapinoimaan sekä omaa menneisyyttään että vanhempiensa menneisyyttä vastaan. Hän on varttunut vapaamielisessä hippiperheessä, jolla on oman sukupolvensa kaikki niin hyvät kuin huonotkin piirteet. Eyja on saanut aina rakkautta, mutta samalla hän on joutunut kasvamaan ikuisten juhlien ja alkoholin väärinkäytön keskellä. Kun hän monta vuotta myöhemmin istuu ulkomaisen toimittajan haastattelussa kertomassa kirjoistaan, hänen tekisi mieli sanoa toimittajalle: ”Kirjoitan, koska olen aina elänyt sellaisten ihmisen keskellä, joilla on sammuttamaton jano. He imevät itseensä alkoholia kuin imeväiset rintamaitoa. Haluaisin todellakin tietää syyn siihen. Mutta ymmärrä minut oikein, olen näille ihmisille myös syvästi kiitollinen. He ovat antaneet minulle kaiken, ja ilman heitä en olisi se mikä olen.”  Eyjan nuoruusaika on monessa suhteessa tyypillistä pohjoismaisten nuorten elämää 70- ja 80-luvulla, ja sen sisältämät elementit ovat kokonaisen sukupolven tunnistettavissa.

Ósjálfrátt on ainutlaatuinen kuvitteellis-omaelämänkerrallinen romaani etupäässä kahdesta syystä: toinen on kirjailijan ainutlaatuinen kielellinen ja tyylillinen varmuus. Hänen proosansa on herkkää ja tunteikasta mutta sisältää samalla hienovireistä ja mustaa ironiaa. Toinen, ja kirjalle erittäin ratkaiseva piirre, on kirjoittajan valtava empaattisuus. Kirjailija esittelee teoksessaan joukon erittäin kauniita, monimutkaisia ja rehellisiä muotokuvia omaan elämäänsä kuuluvista ihmisistä. Erityisesti kirjan kolmea sukupolvea edustavat naishahmot, Eyja sekä hänen äitinsä ja isoäitinsä, ovat vahvoja mutta samalla haavoittuvaisia naisia. Mahtipontinen ja räväkkä ”hiihtokuningatar” Rúna on myös kuvattu erittäin osuvasti. Miltei absurdiksi ja groteskiksi luonnehdittu nainen on samalla erittäin lämminhenkinen ja tunteikas.

Ósjálfrátt kertoo aikuiseksi kasvamisesta ja kirjailijaksi kehittymisestä, kapinasta ilman katkeruutta, ja sen kirjoittaja suhtautuu empaattisesti ja ymmärtäväisesti tarinan pääteemoihin.

Jón Yngvi Jóhannsson