Carina Karlsson: Mirakelvattnet

Salmesta kantautuu kellojen kumu. Salmesta kantautuu kellojen kumu. Kirkonkellot upotettiin kerran hävityksen uhatessa veteen, jotta ne eivät joutuisi vihollisen käsiin, ja syvyyksistä käsin ne puhuvat aina uusille sukupolville.

Upotetut kellot määrittävät äänilajin Carina Karlssonin romaanissa Mirakelvattnet (Ihmevesi, suomentamaton), joka on Ahvenanmaan maakunnan ehdokas Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2016 kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Carina Karlsson (s. 1966) on useilla runokokoelmilla vakiinnuttanut asemansa yhtenä Ahvenanmaan kirjallisuuden vahvimmista äänistä – runoilijana, joka osoittaa vahvaa muodon hallintaa ja ilmentää luontokuvilla eksistentiaalisia ongelmia. Lyyrisyys leimaa myös Karlssonin ensimmäistä suurta proosateosta.

Mirakelvattnet kytkeytyy vahvasti Ahvenanmaan historiaan ja seutuun, jolla kirjailija on elänyt koko elämänsä. Teos on silti kaukana perinteisistä kansankuvauksista. Aikajänne ulottuu 1800-luvun lopulta 1900-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin. Päähenkilö Johanna on torpparin tyttö, joka avioituu Gustavin – Sundin pitäjän suuren Löfvikin tilan isännän – kanssa. Johanna nousee köyhyydestä valtaan ja vaurauteen, mutta tyytyväistä se ei hänestä tee. Hän on monisärmäinen ihminen, jonka tunnetilat ailahtelevat jatkuvasti turvallisuudesta yksinäisyyteen. Lapsuuden maailmasta erottuu Johannan rakastama vaari, pitäjän räätäli, joka heitteli häntä kohti taivaan valoa. Nykyhetkeä leimaavat Johannan vastahankaisuus, ahdistus ja rakkauden kaipuu.

Tilan nuorena piikana hän oli osasyyllinen pikkutytön kuolemaan, kun salmen jää petti. Muistikuva valkeuden keskelle avautuvasta mustasta aukosta ei jätä häntä koskaan rauhaan, ja elämästä tulee kestävyysharjoittelua.

Johannan henkilökuvasta puuttuvat kaikki viehättävyydet. Hän on itsepäinen, kova ja osittain vastenmielinen, mutta lukija seuraa Johannan elämänvaiheita sydän syrjällään.

Carina Karlsson on onnistuneesti tuonut tekstiin murteellisuutta. Kuvailevaa proosaa täydentävät lyyriset osiot, joissa ihminen ja hänen maisemansa sulautuvat yhteen veden voimasta. Tunnelmaltaan teksti on läheistä sukua Selma Lagerlöfin myyttisille kertomuksille tai maagiselle realismille.

Ahvenanmaalla Mirakelvattnetista on tullut jo eräänlainen kulttiromaani. Tapahtumapaikoilla järjestetään suosittuja kiertokäyntejä, joiden oppaana toimii kirjailija itse.

Dokumentaarisuus kohtaa fiktion, ja runo yhtyy todellisuuteen kellojen kajahdellessa salmen syvyyksissä.