Eiríkur Örn Norðdahl
Eiríkur Örn Norðdahlin romaani tutkii rohkeasti olemassaolon olemusta ja perustuksia.
Náttúrulögmálinin (”Luonnonlait”, suomentamaton) tapahtumat sijoittuvat Ísafjörðurin kaupunkiin vuonna 1925. Henkilöhahmoja riittää, ja saamme lukea jyrkistä vastakkainasetteluista, joita syntyy paikallisten ja papiston, kansanuskon ja jumalauskon, uskon ja tieteen sekä sivistyksen ja luonnonlakien välillä. Juopottelu ja siveettömyys ovat pikemmin sääntö kuin poikkeus niin paikallisväestön kuin kaupunkiin matkustaneen papistonkin keskuudessa.
Kirjan alussa kaupunkiin virtaa joka suunnasta kaapuihin pukeutuneita pappeja, sillä Ísafjörðurissa järjestettäisiin Islannin suurin kirkolliskokous. Hengenmiehet ryypiskelevät ja nostelevat tarvittaessa kaapujaan. Kaupunkilaisilla ei ole mitään tätä vastaan, paitsi jos papit karkaavat heidän vaimojensa kanssa. Prelaatteja johtaa H. H. Jón Hallvarðsson, Islannin kaikkien aikojen nuorin ja tyylikkäin piispa. Hän on kuvankaunis, hiljainen, herkkä ja rappioalkoholisti. Piispa on saanut tehtäväkseen kumota erään kansansadun sisällön ja vahvistaa siten kristillistä uskoa. Kaikki päättyy kauhistuttavalla tavalla, kun Jumala ilmestyy asukkaille ja papeille ottamalla fyysisen muodon kylän yläpuolella olevalla vuorenrinteellä.
Heti kun taivaan valtakunnan edustaja on alkanut vaikuttaa juoneen, myös vihtahousu ja hänen ”demoninsa” ilmestyvät kuin tilauksesta. Kuten arvata saattaa, tämä tapahtuu hyvin viekkaasti.
Kaikkien näiden ihmeiden vuoksi paikalle kutsutaan pian joukko tiedemiehiä taistelemaan yleisön harhaluuloja vastaan. He mittaavat sitä ja tätä ja keskustelevat paljon pappien ja paikallisten suureksi harmiksi. Kansanuskoa ei voi sovittaa yhteen kristinuskon kanssa. Usko taas haluaa olla ilman tiedettä, eivätkä tiedemiehet saa kontaktia sen paremmin paikallisiin kuin pappeihinkaan. Taivaan ja helvetin edustajat pääsevät sen sijaan hyviin väleihin joidenkin kanssa!
Piispa tutustuu kauppa-apulainen Engilráðiin, ja he aloittavat suhteen, vaikka rakastavaisten yhteiskunnallinen asema on hyvin erilainen. Alkaa taistelu uskollisuuden ja siveettömyyden välillä, eikä luokkaeroista ole vastukseksi, kun rakkauteen kuuluva läheisyys, saati himo, vaativat oikeuksiaan. Uusia vastakkainasetteluja syntyy koko ajan.
Yhteiskunnan pahnanpohjimmaisiin kuuluvasta vanhasta naisesta tulee Jumalan vierailun jälkeen pienen seurakunnan hengellinen johtaja, jota kuljetetaan ympäriinsä kottikärryillä ja jolta kysytään neuvoa. Ísafjörðurin lyhytkasvuinen kirkkoherra, pastori Jónas ”miehenpuoli”, taas on (heiveröisestä koostaan huolimatta) koko papiston mahtimies. Lopulta luonnonlait voittavat.
Eiríkur Örn Norðdahl (s. 1978) on yksi Islannin nykykirjallisuuden tuotteliaimmista ja monipuolisimmista kirjailijoista. Hän on julkaissut useita runokokoelmia ja avantgardistista runoutta, tutkiskellut ilmaisun rajoja konkreettisen runouden, digitaalisen runouden ja spoken word happeningien avulla. Hän on myös julkaissut romaaneja, ollut aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja kirjoittanut esseitä, kolumneja sekä mielipidekirjoituksia. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on romaani Illska, joka oli Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana vuonna 2014.