Elin Lindell
Uusi sisarus, kuolemaa tekevä bonusvaari ja introvertin kamppailu ekstroversion aikakaudella. Elin Lindell kirjoittaa osuvasti tässä 9–12-vuotiaille suunnatussa lastenromaanissaan, jonka laatu tekee vaikutuksen. Vaikka kirja käsittelee mullistavia elämäntapahtumia, se ei koskaan vajoa synkkyyteen. Pikemmin teksti tuntuu siltä kuin kuuntelisi keskustelua; dialogit ovat yhtä hulvattomia kuin todellisuudessakin.
Lukijan kohtaamista aikuisista voidaan mainita Nonna, joka pitää kaikkien entisten poikaystäviensä kuvia vessassa, koska ”sinne kaikki paska kuuluukin”. Eräälle isälle taas tulee metrossa heti huono olo ja tuskanhiki, jos hän joutuu istumaan selkä menosuuntaan, ja eräs äiti yrittää pärjätä sekä vauvan että eksistentiaalista kriisiä potevan kahdeksanvuotiaan kanssa. Lindellin Jenka och jag (”Jenka ja minä”, suomentamaton) on täysiverinen tarina, joka iskee lapselle silmää ja viittaa samalla aikuisten oikkuihin ja yrityksiin olla niin ymmärtäväisiä ja sallivia, että heitä on mahdotonta ottaa vakavasti. Tuloksena on kirja, joka on aidosti hauska ilman että se jahtaisi epätoivoisesti hörönauruja. Nauru tulee luonnostaan, kun lukija reagoi kirjan kertojaminä Unon yllättäviin aivoituksiin. Ajatuksia Unolla riittää, mutta puhe on tiukassa. Tästä tulee este maailmassa, jossa pitäisi jatkuvasti kyetä vastaamaan samalla mitalla. Unon kautta Lindell havainnollistaa selkeästi yhteiskunnan näkemystä niistä, joiden ääni ei kuulu. Hiljainen ihminen on outolintu.
Kuoleman odotushuoneessa eli palliatiivisen hoidon osastolla Uno ja hänen kaverinsa Jenka päästävät kuitenkin mielikuvituksen valloilleen ja antavat sille tilaa tosielämän leikissä. Leikin ja mielikuvituksen sijoittaminen juuri tuohon yhteyteen on Lindelliltä hyvä veto. Elämän ja kuoleman välillä häilyminen on nimittäin omiaan kylvämään epäilyksiä siitä, mikä lopulta on teeskentelyä ja mikä aitoa.
Jenkan kanssa Uno voi antaa äänensä kuulua ja tulla sellaiseksi kuin voi ja haluaa tulla. Lindell on silti Unonsa suhteen johdonmukainen, sillä pojalla on jatkossakin vaikeuksia löytää sanoja muiden kuin Jenkan kanssa. Ilman Jenkan suojelevaa intensiivisyyttä Uno on muissa yhteyksissä niin vahvasti oma itsensä, että lähipiirin aikuiset uskovat vakaasti Jenkan olevan mielikuvituksen tuotetta – mielikuvitusystävä, jonka yksinäinen Uno on loihtinut esiin sairaalan käytävillä. Hetkeksi Lindell onnistuu saamaan jopa lukijan epäilemään Jenkan aitoutta.
Kirjailija on kirjoittanut henkilöhahmonsa niin tunnistettaviksi, että lukija tietää kohdanneensa joskus kaikki mukana olevat henkilöt tavalla tai toisella ja jossain muodossa. Tekstiä täydentävät Lindellin omat arjesta ammentavat kuvitukset, jotka ovat paitsi tuttuja ja turvallisia myös kirjan huumoria täydentäviä.
Jenka och jag on erinomainen lastenromaani, joka uskaltaa tarttua suuriin aiheisiin tukahduttamatta silti lukijaa surun ja murheen märällä peitolla.
Elin Lindell (s. 1981) on kirjailija ja kuvittaja. Hänen esikoisensa oli Lisa Bjärbon kanssa tehty lastenkirja Stora syndboken (2006), minkä jälkeen hän on julkaissut parikymmentä omaa tai yhteistyönä tehtyä kirjaa. Kirja Världens sämsta syster sai vuonna 2024 Nils Holgersson-plaketten -palkinnon, ja Lindell on ollut Ruotsissa ehdolla myös monen muun kirjallisuuspalkinnon saajaksi.