Hanne Kvist
Pohjoismaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa on tapana päästää lapset ja nuoret ääneen heidän omilla ehdoillaan ilman moralisointia ja pikkusormien heristelyä. Tanskassa tällä saralla on ollut edelläkävijänä Ole Lund Kirkegaard, jota ovat seuranneet Bjarne Reuter ja viimeisimpänä Kim Fupz Aakeson.
Hanne Kvist on hänkin perinteen merkittävä jatkaja ja uudistaja, ja hänen aiemmista kirjoistaan To af alting on ollut Pohjoismaiden neuvoston palkintoehdokkaana. Kvist antaa teoksissaan äänen pahoinvoiville lapsille, joiden elämää ohjailevilla aikuisilla on omakin elämänhallinta hukassa. Näin on myös teoksessa Dyr med pels – og uden (”Turkillisia ja turkittomia elämiä”, suomentamaton). Siinä Freddy-poika kertoo tuntemuksistaan, jotka liittyvät vanhempien eroon, äidin moniin uusiin poikaystäviin ja kaveriin, jonka Freddy vihdoin onnistuu löytämään jatkuvista kodinvaihdoista huolimatta.
Vaikka tarinalla on synkkä tausta, siinä on humoristinen, empaattinen ja elämänmyönteinen perussävy, joka välittyy minäkertoja Freddystä ja hänen rakkaasta ystävästään Eskildistä.
Kirjailija hallitsee ytimekkään mutta silti pehmeän kielen sekä yllättävän ja taidokkaan dialogin, ja hänen kuvituksensa ovat puhuttelevia ja avartavia. Ainutlaatuisinta ja vaikuttavinta on kuitenkin tapa, jolla hän onnistuu käyttämään näitä kahta kieltä yhdessä. Tämä ei nimittäin ole kuvakirja tai kuvitettu romaani. Tämä on kaksikielinen kertomus, jossa kirjailija valitsee suvereenisti juonenkuljetuksen tai tilanteen kulloinkin vaatiman kielellisen ilmaisumuodon.
Kertomuksen avaa kuva maapallosta, josta lähtee puhekuplia. Sen jälkeen Freddy pääsee ääneen kertomaan tarinansa, kunnes maailman murheet saavat hänet vaikenemaan kokonaan. Tässä kohtaa tarina joko seisahtuisi tai vaihtaisi kertojaa. Näiden kahden vaihtoehdon sijasta se kuitenkin jatkuu kuvakerrontana, kunnes tilanne on lauennut siinä määrin, että puhuminen on Freddylle taas mielekästä.
Ratkaisu uudistaa lastenkirjagenreä ja edustaa hienostunutta kaksikielistä kertomataidetta.