Isabella Nilsson

Eräänä päivänä Isabella Nilsson kuulee radiosta, kuinka tunnettu näyttelijä messuaa:

Ja sitten, kesken tuon lauseen, tulee sähkökatko. Kun sähköt palaavat, näyttelijän sanat ovat poissa ja äänessä on nainen, joka puhuu lakkahillosta.

Juuri tätä on Isabella Nilssonin lukeminen. Hänen kirjansa En bok för Ingen (”Ei Kenenkään kirja”, suomentamaton, 2022) on kutsuva ja haastava. Vaikka välillä tulee keskeytyksiä ja jokin jopa kuolee, uusia ajatuksia syntyy. Kirjassa ollaan joka säässä ja ilmansuunnassa, ja tuloksena on ihastuttavaa ristivetoa.

Isabella Nilsson käyttää lähtökohtanaan Friedrich Nietzschen aforismikokoelmaa Iloinen tiede (1882) ja luo Nietzschen ja itsensä pohjalta sekä rentouttavaa että aktivoivaa luettavaa. Lukija tuntee itsensä fiksuksi, mutta tulee samalla kyseenalaistaneeksi itseään ja aiempaa tietämystään. Nilsson käy lähitaisteluun esseen monia haasteita vastaan eikä todellakaan pelkää kokeilla sen rajoja.

Mitä se tarkoittaa? Sitä, että Isabella Nilsson suhtautuu alkuperäisteokseen vapaasti; jäljellä ovat vain otsikot ja tietysti rohkea asenne. Mitä tahansa asiaa voidaan siis analysoida terävästi ja kirjoittaa siitä kepeästi. Nilssonin kielitaju vakuuttaa, ja sanojen kaikki uudet merkitysmahdollisuudet hyödynnetään. Hän kirjoittaa kristinuskosta, egoismistä, lapsuudenystävistä, omastatunnosta, logiikan synnystä, kärsimyksen kaipuusta sekä nälkäongelmasta ja ruokahalun herättäjistä ja yllättää aina onnistumalla käsittelemään myös aiheita, jotka ovat livahtamaisillaan otteesta.

Isabella Nilsson (s. Skövdessä 1989) debytoi vuonna 2011 nuortenromaanilla Verklighetsprojektet. Teos Nonsensprinsessans dagbok (2018) oli ehdolla Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2019 kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Hänen viimeisin kirjansa on hauska ja levoton. Nilsson vie meidät uusille löytöretkille esimerkiksi kertoessaan, että hän on noussut kolmesti Pariisin-junasta eikä ole vielä kertaakaan onnistunut kokemaan kaupunkia muunlaisena kuin mitä on siitä lukenut. Hän kirjoittaa ja osoittaa hienostuneesti, että itsensä jakaminen on kiinnostavampaa kuin itsensä monistaminen. Isabella Nilsson erottuu En bok för Ingen -teoksella Ruotsin kirjailijataivaan nuorten lahjakkuuksien joukosta. Hän on luonut terävästi muotoillun teoksen, jonka jokainen virke on kuin kultavaa’alla punnittu.