Karen Anne Buljo & Inga-Wiktoria Påve (kuvitus)
Karen Anne Buljo kertoo kirjassaan Guovssu guovssahasat (”Guvssun revontulet”, suomentamaton) perisaamelaisen tarinan siitä, miten vaaralliset värittömät revontulet saivat värinsä. Guovssu Guovssahasatin lähtökohtana on saamelaisten suullinen kerrontaperinne ja sen revontulitarina. Saamelaiset ovat aina hyödyntäneet tarinoita kieltääkseen lapsiaan uhmaamasta luonnonvoimia. Vaaroja piilee kaikkialla, ja lapsia on pienestä pitäen opetettu itsenäiseen ajatteluun.
Kirjassa tämä ilmenee siten, että äiti kertoo lapsilleen värittömän valon haastamisen ja härnäämisen vaaroista. Lapset saavat kuulla valojen kilpailleen väreistä, jolloin sekä keskiyön aurinko että sateenkaari saivat värinsä. Revontulet jäivät värittömiksi, ja siitä alkoi niiden ikuinen värien metsästys. Äiti pyrkii iskostamaan lapsiin varovaisuuden tätä hyvin vaarallista valoa kohtaan.
Lapsia suojaavat monilta mytologisilta vaaroilta hopea-amuletit, ja äiti pyytää heitä näyttämään amuletteja, jos kotaan tulee ventovieraita vanhempien ollessa poissa porolauman kanssa. Lapsia kielletään jyrkästi jättämästä kotaa, mutta toiset lapset saavat kuitenkin houkuteltua heidät mukaansa. Kun vanhimmat lapset ovat leikkimässä, pikkuveli Guovssu tulee ulos haastamaan ja ärsyttämään revontulia ikivanhalla saamelaisella loitsulla. Näin hän joutuu revontulien vangiksi. Isommat lapset näkevät tilanteen kaikeksi kauhukseen ja pyrkivät nappaamaan pikkuveljen, mutta valtava valoilmiö imaisee heidätkin sisäänsä.
Tämä näky kohtaa siidaan palaavat vanhemmat, jotka pyytävät lapsiaan luopumaan värikkäistä silkkihuiveista ja hopea-amuleteista. Silloin revontulet päästävät lapset otteestaan ja he pääsevät taas alas äidin ja isän luo.
Saamelaiset ovat perinteisesti hyödyntäneet lastenkasvatuksessa tarinoita kieltojen ja käskyjen sijasta. Niistä lapset ovat saaneet evästystä. Hyvänä esimerkkinä on tarina siitä, miten revontulet saivat värinsä. Saamelaisperinteen mukaisesti revontulia ei saa ärsyttää, koska sitten voi käydä hullusti ja lapset voivat joutua revontulten kaappaamiksi. Kaikkien on kunnioitettava revontulia ja muita taivaankappaleita. Tämä perinne on yhä elinvoimainen.
Karen Anne Buljo on kirjoittanut jännittävän kirjan, ja Inga-Wiktoria Påven värikkäät kuvitukset elävöittävät kerrontaa ja tuovat siihen lisäjännitystä.
Kirjailija tekee tärkeää työtä tehdessään saamelaista kerrontaperinnettä näkyväksi ja tuomalla perinteisen saamelaisen revontulitarinan lasten ulottuville. Kirja on myös ajankohtainen, kun ajatellaan revontuliin kohdistuvaa kansainvälistä kiinnostusta.
Kirja on helppolukuinen ja helppotajuinen, ja Inga-Wiktoria Påven kuvitukset ovat naturalistisia ja ilmaisuvoimaisia. Hänen upeat värivalintansa korostavat tarinan mystiikkaa.