Katrine Rasmussen Kielsen

Qivittuissuit akornanniinnikuuvunga (”Olen elänyt tunturierakoiden parissa”, suomentamaton) on perigrönlantilainen tarina. Se perustuu kansanuskomukseen ihmisistä, jotka elävät tunturierakkoina kaupunkien ja taajamien ulkopuolella. Kirjailijan mukaan kyseessä on tositarina, jonka päähenkilö ja kertoja elää nykyään toisessa Pohjoismaassa uuden henkilöllisyyden turvin.

Aluksi tarina kuvaa kunnon perheidylliä. Perheen nuorin tytär Paneeraq on isänsä silmäterä, jolle isä on vanhan grönlantilaisen tavan mukaan valinnut pojan rakastetuksi. ”Sinä menet aikuisena hänen kanssaan naimisiin”, isä kiusoittelee tytärtään. Tapa, jonka mukaan lapselle valitaan puoliso jo syntymässä, periytyy esikristilliseltä ajalta, jolloin suvun jatkuminen piti varmistaa. Nyky-Grönlannissa kyse on vain hauskasta vanhasta tavasta, joka päättyy aikuistumiseen. Romaanin edetessä perheidylli alkaa kuitenkin säröillä. Rakastavan isän todellinen minä tulee esiin, kun tytär kasvaa nuoreksi naiseksi. Isän sana on perheessä laki. Hän terrorisoi tytärtensä kumppaneita ja ajaa heidät salaa pois kyläyhteisöstä. He yksinkertaisesti katoavat ollessaan hänen kanssaan purjehtimassa. Paneeraq rakastui nuorena tyttönä Larsi-nimiseen nuorukaiseen, joka ei kuitenkaan ole isän tyttärelleen valitsema kumppani Kaali. Paneeraq päätti uhmata isäänsä, joka näytti hyväksyvän tyttären valinnan. Jonkin ajan kuluttua Larsi katosi oltuaan pyyntiretkellä Paneeraqin isän kanssa. Etsinnät eivät tuottaneet tulosta, mutta jonkin ajan päästä alkaa kuulua huhuja siitä, että Larsi oli nähty. Hänestä oli tullut ”qivittoq”, tunturierakko, joka elää yksinään luonnossa. Tunturierakot saattavat myös saada yliluonnollisia voimia liittoutumalla luonnonhenkien ja -voimien kanssa. Myös paholainen pyrkii koko ajan houkuttelemaan heitä kuolemattomuudella. Paneeraq alkaa etsiä rakastaan luonnosta. Yhtäkkiä hän kohtaa valtavan ihmiskasvoisen korpin, joka ottaa hänet jättikynsiinsä ja lennättää hänet tunturiin erakkojen salattuun yhteisöön. Täällä tarina, joka kirjailijan mukaan on tosi, alkaa löytää kunnolla muotonsa. Romaani kertoo kahden grönlantilaisnuoren rakkaudesta ja heidän pyrkimyksistään vapautua isän tyranniasta. 

Romaani on kirjoitettu pitkän ja yhtäjaksoisen suullisen kertomuksen muotoon. Tanskankielisessä käännöksessä saattaa esiintyä kieli- ja kielioppivirheitä, mutta tarina ja juoni ovat itsessään jännittäviä ja valottavat kertojan kokemuksia elämästä luonnon keskellä – uskoipa niitä tai ei. Ne taas auttavat kirvoittamaan kiinnostavia keskusteluja grönlantilaisesta kulttuurista. Kirjassa on hienoja elementtejä, ja se sivuaa useita teemoja. Se sisältää jännittäviä jaksoja, värikkäitä kuvauksia ja kiinnostavaa kerrontaa. Kirjan grönlantilaista versiota on myyty yli 8 000 kappaletta, ja grönlanninkielinen äänikirja on ollut Tanskassa listaykkösenä yli 2 kuukautta.