Kristine Næss: Bare et menneske
Kristine Næss julkaisi esikoisrunoteoksensa Obladi vuonna 1996 ja on sen jälkeen kirjoittanut toisen runoteoksen, neljä romaania, novellikokoelman sekä kirjan runoudesta.
Uusin romaani Bare et menneske (Vain ihminen, suomentamaton) yhdistää lööppirikoksen kolmen sukupolven naisista hahmottuviin omalaatuisiin muotokuviin. Alkuasetelma on tuttu: nuori tyttö on ilmoitettu kadonneeksi Oslon vauraalla asuinalueella, ja häntä etsitään suurin etsintäpartioin. Viisikymppinen kirjailija Bea Britt on tottunut pysyttelemään etäällä ympäristöstään esiäitiensä huvilaa asuttaessaan, mutta nyt maailma tulee liki. Lukija seuraa sivusta asian mediassa saamia käänteitä, mutta myös Bea Brittin hämmennystä, kun epäilykset kohdistuvat häneen.
Bare et menneske käsittelee tätä rikosta kuitenkin vain hyvin vähän. Romaani kuvaa pikemminkin aivan omalla tavallaan elämän ja arjen jatkumista ennallaan pinnan dramatiikan alla ja sitä, miten jo eletyt elämät heijastuvat myöhempiin sukupolviin – mutta myös miten elämää muovaavissa valinnoissa on sosiaalisten olosuhteiden lisäksi kysymys myös yksilön rohkeudesta.
Bea Britt ei suinkaan ole romaanin ainoa päähenkilö. Vähitellen romaanissa alkaa kuulua myös ääni toisesta ajasta, kun keskustellaan käynnistä lääkärin luona "hermojen" hoitamiseksi. Tapahtumapaikkana on sama huvila Oslossa, mutta nyt eletään 1940-lukua, jolloin Cessi, Bea Brittin isänäiti, yrittää löytää merkitystä elämäänsä kotiäitinä. Hänen halveksuntansa aviomies Hartvigia kohtaan tuo mieleen muitakin kuvauksia elämää rajoittavista nukkekodeista ja yksityiskohtaisesti veistetty ajankuva vie ajatukset historialliseen romaaniin. Päällimmäiseksi nousee kuitenkin psykologinen kuvaus, joka tekee muotokuvasta samaan aikaan intiimin ja häpeilemättömän paljastavan.
Vastapainoksi kuvataan myös teini-ikäisen Beaten – Bea Brittin ystävän tyttären – arkipäivää nykypäivän Oslossa. Næss onnistuu antamaan näille kaikille kolmelle naiselle oman äänen niin, että jokaisesta kertomuksesta heijastuu läpi eri aikakaudet ja normit. Ihmissuhteita ja seksuaalisuutta käsitellään kaikkien kolmen naisten tarinassa ilman, että sukupolvinäkökulma vaikuttaa teeskennellyltä historiallisen lopputuloksen luomiseksi.
Fraasia "vain ihminen" toistellaan useita kertoja, ja siitä romaani on saanut myös nimensä. Cessi toteaa olevansa "vain ihminen" esimerkiksi puolustuksena sille, ettei pystynyt olemaan parempi äiti pojalleen, jonka hän lähetti pois kotoa. Oivaltavaa itsekorostusta ja itsetutkiskelevia tunnustuksia yhdistellen hänelle on luonteenomaista todeta, että hän on liian heikko kantamaan omaa vahvuuttaan. Romaani kyseenalaistaa selityksemme, perustelumme ja motiivimme, myös ne jotka myönnämme vain itsellemme: Onko se, että ymmärtää olevansa vain ihminen, oivallus elämän haavoittuvuudesta sekä ymmärryksemme rajoista? Vai voiko itsensä peliin laittaminen päinvastoin toimi puskurina, suojana toimintaa ja ymmärrystä vastaan?
Eristäytyminen on yksi romaanin keskeisistä teemoista, ja sitä käsitellään ilman helppoja vastauksia; onko se rakentavaa vai tuhoisaa, itse valittua vai pakon sanelemaa? Romaanin kolmea naista kuvataan erityislaatuisina ja yksilöllisinä, heidän valintansa eivät vaikuta itsestään selviltä tai yleispäteviltä, mutta samanaikaisesti he ovat myös selvästi oman aikansa lapsia. Romaanin ominaislaadun määrittelee kuitenkin etupäässä sen yllättävä näkökulma, sen vino lähestymistapa arkipäivän kokemuksiin, mikä on tyypillistä Næssin tuotannolle ylipäätään. Bea Britt kertoo esimerkiksi Ikea-reissustaan:
"Etsimme tavaroita, joita emme löytäneet, piti valita, mutta emme pystyneet, ja silti meidän piti saada sieltä jotain mukanamme kotiin. Kun olimme pyörtyä, menimme kahvilaan, siellä se voisi tapahtua, kun istuimme toisiamme vastapäätä pöydän ääressä ja saimme täytettyä perustarpeemme, ruoan, juoman ja levon. Että tuntisimme. Että tunteet nousisivat pintaan, ja jo se toi kyyneleet silmiin, johtuen sisäisestä paineesta, että vihdoinkin saimme ilmaistua itseämme, yhtäkkiä olimme toistemme näkyvissä, lähes täydellisesti, ainakin yllättävän moniulotteisina."
Bare et menneske koostuu kolmesta hyvin yksilöllisestä ja samalla täysin toisiinsa nivoutuvasta tarinasta, jotka yhdessä antavat meille yllättävän moniulotteisen kuvan erilaisista elämistä ja siitä, miten me näyttäydymme toisillemme ihmisinä.