Linda Vilhjálmsdóttir

Reykjavikissa 1. kesäkuuta 1958 syntynyt Linda Vilhjálmsdóttir vakiinnutti paikkansa Islannin johtavien runoilijoiden joukossa jo ensimmäisellä runokokoelmallaan Bláþráður (”Ohut lanka”, suomentamaton), joka julkaistiin vuonna 1990. Hänen runojaan alettiin kuitenkin julkaista jo vuonna 1982 aikakauslehdissä ja muissa yhteyksissä. Sittemmin hän on kirjoittanut viisi muuta runokokoelmaa, näytelmiä, runoteoksia sekä runoja ja artikkeleita eri julkaisuihin. Lisäksi häneltä ilmestyi osittain omiin kokemuksiin pohjautuva romaani vuonna 2003. Vilhjálmsdóttirin runoja on julkaistu englannin- ja saksankielisissä kokoelmissa ja aikakauslehdissä, ja hän on esiintynyt runofestivaaleilla sekä Islannissa että ulkomailla.

Edellisestä runokirjasta ehti kulua yhdeksän vuotta: Frostfiðrildi(”Pakkasperhosia”, suomentamaton) ilmestyi vuonna 2006 ja Frelsi(”Vapaus”, suomentamaton) vuonna 2015. Vilhjálmsdóttirin runot ovat saaneet aiemminkin tunnustusta ja palkintoja, viimeisimpänä Frelsi-teokselle myönnettiin islantilainen DV-kulttuuripalkinto. Hänen teoksensa on nyt ensimmäistä kertaa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaana.

Frelsi on vaikuttava runoteos, joka tulee ainutlaatuisella tavalla lukijan iholle. Se koostuu nimettömästä alkurunosta ja kolmesta numeroidusta osiosta, jotka kaikki käsittelevät teoksen johtoaihetta, vapautta: miten se koetaan ja miten vapauden käsitettä vääristellään. Sivaltava sarkasmi leijuu vetten yllä tiiviissä tekstissä, jossa jokainen sana on tarkkaan valittu ja merkityksellinen. Runot sulautuvat yhteen lukijan mielessä muodostaen vahvan kokonaisuuden, vaikka kaikissa osioissa on oma sisäinen motiivinsa, ja näkökulma muuttuu lukijan tilanteen mukaan. Kun lukeminen loppuu, kiertokulku alkaa alusta, ja lukija seisoo jälleen lähtöpisteessä.

Teoksen aloittaa nimetön runo: olemme moninkertaistaneet taivaan ja maan välillä kaiken paitsi hyvyyden. Vapaus, jonka katsomme saavuttaneemme, on tosiasiassa vapautta olla orja, vapautta tulla haudatuksi elävältä takapihalle, vailla solidaarisuuden häivää ja todellista kokemusta maailmasta.

Seuraava runo tai runokokonaisuus, osio I, jatkaa luontevasti johdantorunon tunnelmista: matka jatkuu katkeamatta ja ”paatuneet luumme [...] hautuvat mureiksi pihan kivimuurin suojissa”. Tämän osion motiivi viittaa Islannin talouskriisin alla yleistyneeseen sanontaan, jonka mukaan ihmiset haluavat tienata päivisin ja grillata iltaisin. Runon kertoja ivaa ihmisiä, jotka uskovat vapauden merkitsevän mahdollisimman suuria tienestejä, ja heidän elämäntyyliään, ja paljastaa pysähdyttävällä tavalla siihen liittyvän pinnallisuuden ja välinpitämättömyyden:

Teoksen osiossa II olemme saapuneet Betlehemiin, sen miehen kotimaahan, joka sanoi totuuden tekevän meidät vapaiksi. Täällä ei kuitenkaan asu vapaus, vaan lähinnä ahtaus rajatuissa tiloissa. Täällä ei saa kulkea vapaasti, vaan tarvitaan lupa, jotta voi siirtyä kartoitetulta risteävältä pysäkiltä seuraavalle oppaan seurassa, aivan kuten edellisen runon liberalistinen vapaus rajoitti meitä elämän tiellä. Täällä on kolmentyyppisiä ihmisiä: juutalaisia luodinkestävän lasin takana, suojattomia arabeja ahtaissa karsinoissa keskellä aukeaa sekä pyhiinvaeltajia, jotka jätetään erottavan muurin luo odottamaan vuoroaan päästä ”kulkemaan vapahtajan jalanjäljissä, jotka päätyivät muurin oikealle puolelle”. Epämiellyttävän ahdistava tunnelma ja lukijan pahat aavistukset vahvistuvat, kun ennakkokäsitykset ja hengelliset motiivit törmäävät karuun kuvaan todellisuudesta: Jeesus-lapsen seimi viiden tähden hotellia ja vastaanottokeskusta vastapäätä, aseistettuja sotilaita Via Dolorosan varrella, linnoitettuja kirkkoja ja alistettuja naisia, ”jotka saavat armollisesti itkeä ja rukoilla heille osoitetussa akkainkulmassa”, mutta jotka loppujen lopuksi istuvat kädessään ”hedelmä ja kunnon santsiannos ehtoollispikarista”.

Päätösosiossa III hengelliset motiivit jatkuvat, mutta nyt ne yhdistyvät kotikulmilta tuttuun keskusteluun. Taloudellinen kasvu on jumala, ja maaottelut sekä ulkoilmafestivaalit ovat juhlapyhiä. Meillä on vapaus jatkaa sotaa omaa luontoamme vastaan, sulkea silmämme totuudelta ja olla pohtimatta tulevaisuutta, vapaus olla aina huippukunnossa ”ylhäisessä terveysparatiisissamme”. Maailmamme on jaettu lokeroihin ja karsinoihin pyhällä maalla esiintyneiden ihmisten tavoin. Katsomme elämän tarkoituksen olevan vapaus tienata päivisin:

Linda Vilhjálmsdóttirin Frelsi on poliittinen ja feministinen teos, kuten hän itse sitä eräässä haastattelussa on kuvaillut, mutta se on ennen kaikkea tarpeellinen syventyminen vapauden olemukseen ja merkityksetöntä ajelehtimistamme vastustava kannanotto tyhjän sanahelinän ja vääristyneiden käsitteiden ulapalla. Tästä teoksesta on kuitenkin sanahelinä kaukana. Jokainen sana on tarkkaan harkittu ja kokonaisuus on esimerkillinen: muoto ja asettelu yhdessä tekevät tekstistä kristallinkirkkaan ja viestistä veitsenterävän. Frelsi on joka suhteessa ainutlaatuinen runoteos, joka varmasti saa monet lukijat tietoisiksi maailman nykytilasta ja meitä odottavasta tulevaisuudesta, mikäli muutosta ei tapahdu.