Lotta Lotass
Lotta Lotass on luonut kuluneiden 25 vuoden aikana omintakeisen kirjallisen tuotannon kaihtamatta koskaan vakavuutta tai välillä niin epäajanmukaista vaativuutta. Hänen vahva tinkimättömyytensä välittyy sekä teksteistä, jotka yllättävät jatkuvasti aihevalinnoillaan ja estetiikallaan, että niiden rohkeista ja innovatiivisista julkaisutavoista. Siksi on täysin paikallaan, että yksi Ruotsin kirjavuoden suurimmista tapauksista on näennäisen vaatimaton ja harmaa runokokoelma, jonka on julkaissut pienkustantamo ja jonka keskiössä on niinkin vanhentunut aihe kuin historialliset sotapäälliköt: Caesar ja Aleksanteri, Aias ja Akhilleus.
Nyt nämä neljä soturia eivät näyttäydy sankareina, jollaisia he ovat niin usein saaneet olla. Sen sijaan he ovat murtuneita, epävarmoja ja jumissa nykyhetkessä, jonka me lukijat olemme kauan sitten kadottaneet historiankirjoituksen, satuilun, unohduksen ja valemuistojen myötä.
Sotapäälliköt eivät silti ole kokoelman varsinainen aihe. Lotass ei ole erityisen kiinnostunut historiallisista taisteluista, joihin maantieteelliset nimet Rubikon, Issos ja Troija viittaavat. Pikemminkin häntä kiinnostavat katoavaisuus ja ikuisuus – se, miten historia ja runous kirjoittavat maailmaa esiin ja samalla sumentavat sitä. Caesar ja Aleksanteri eivät tiedä, kuinka heidän kävisi, mutta he välittävät historian tuomiosta. Lotta Lotass kirjoittaa iskeviä, muodoltaan lähes täydellisiä säkeitä, joille on ominaista lähes kohtuuttomasti laskeva poljento, joka muistuttaa eeppistä heksametria. Niissä hän tekee ihmisestä tilapäisen vierailijan maailmassa, joka ei välitä hänestä, olipa nimi mikä tahansa. Lotassin lyriikka on osoitus siitä, että kirjailija hallitsee kielen kaikki mahdollisuudet, ja siinä on kaikuja pitkästä eurooppalaisesta runoperinteestä: Yhtäkkiä käy selväksi, miten klassiset tarinat voivat yhä olla produktiivisia ja voimissaan, vieläpä yllättävillä tavoilla.
Rubicon / Issos / Troja (”Rubikon / Issos / Troija”, suomentamaton) vie lukijan paikkoihin ja ajankohtiin, jotka historiankirjoitus ja lukuisat fiktionalisoinnit ovat muuttaneet lähes epätodellisiksi saduiksi: aamuun, jolloin Caesarin on määrä ylittää Rubikon, Aleksanterin taisteluun persialaisia vastaan Issoksessa ja Troijan sotaan, joka ehkä käytiin tai sitten ei. Lopussa kivet nousevat tärkeämmiksi kuin taisteluja rakastanut historiankirjoituksen perinne. Jopa sotapäälliköt unohdetaan lopulta.
Rubicon / Issos / Troja osoittaa Lotta Lotassin suuren rohkeuden runoilijana: hän valitsee jotain näennäisesti kulunutta ja tarkastelee sitä täysin uudesta ja ainutlaatuisesta näkökulmasta. Näin hän puhaltaa kirjallisuudenhistoriaan uutta elämää, jota se niin kipeästi tarvitsee. Samalla kokoelma on osoitus harvinaisesta lyyrisestä käsityötaidosta.
Lotta Lotass (s. 1964) on yksi Ruotsin arvostetuimmista kirjailijoista. Hän ylittää mielellään genrekonventioita, ja kaikille hänen teoksilleen on yhteistä kyky hyödyntää kielen musiikillista ja soinnikasta potentiaalia. Lotass debytoi kaunokirjailijana vuonna 2000 ilmestyneellä romaanilla Kallkällan ja on sen jälkeen kirjoittanut useita romaaneja, runokokoelmia, näytelmiä ja kuunnelmia. Hänen julkaisuluettelossaan on nelisenkymmentä nimikettä, joista kaikkia ei ole helppo määritellä lajityypin mukaan. Osa on lisäksi julkaistu kauniina niteinä, osa sähköisenä tekstinä. Lotta Lotassin saamista lukuisista kirjallisuuspalkinnoista voidaan mainita Samfundet De Nion erikoispalkinto, Ruotsin radion romaanipalkinto ja Borås Tidningin esikoiskirjapalkinto. Hänen romaaninsa skymning: gryning oli vuonna 2006 Pohjoismaiden neuvoston palkintoehdokkaana. Lotass on myös kirjallisuudentutkija: Hän väitteli Stig Dagermanista vuonna 2002, ja hänen Litteraturbanken-verkkosivustossa tekemänsä työ on tuonut historiallista ruotsalaista kirjallisuutta yleisesti saatavilla. Lotass valittiin Ruotsin akatemian jäseneksi vuonna 2009, mutta hän sai pyynnöstään eron, kun se tuli mahdolliseksi vuonna 2018.