Magnus Larsen

Magnus Larsenin omaelämäkerrallinen kirja Illinersiorluni ingerlavik inussiviuvoq (”Monia kohtaamisia elämän rekiretkillä”, suomentamaton) on aikamatka vuosiin 1963–1975. Kirja on jatkoa kirjailijan ensimmäiselle omaelämäkerralliselle kuvaukselle llinersiorluni ingerlavik, joka ulottuu Larsenin syntymävuodesta 1931 vuoteen 1963.

Magnus Larsen vihittiin papiksi vuonna 1963, minkä jälkeen hän työskenteli Qaqortoqin, Upernavikin, Qaanaaqin, Sisimiutin, Narsaqin ja Aasiaatin seurakunnissa. Grönlannin kaupungit sijaitsevat tunnetusti kaukana toisistaan pitkin rannikkoa. Kesäisin asutuksia yhdisti meritie, ja talvisin vierailut sujuivat koiravaljakolla jäätä pitkin. Tuohon maailmanaikaan papin osana olivat parin vuoden pituiset komennukset, minkä jälkeen Godthåbin (Nuukin) rovastikunta lähetti hänet jälleen uuteen seurakuntaan ja kaupunkiin.

Magnus Larsen kuvaa kirjassaan eri seurakuntia ja niiden asukkaita. Samalla hän kyseenalaistaa käytännön, jossa pappi komennettiin aina pariksi vuodeksi kerrallaan vieraaseen kaupunkiin. Kun asukkaat alkoivat tulla parin vuoden työskentelyn jälkeen tutuiksi, edessä oli taas lähtö. Jokainen muutto vei yhteyden seurakuntaan ja paikkakuntien arkeen. Samalla katosi komennuksen aikana karttunut osaaminen ja kokemus, ja taas oli aloitettava alusta. Tällä pakkopaimentolaisuudella oli seurauksensa paitsi papille myös tämän perheelle. Tilanteesta kärsivät varsinkin kouluikäiset lapset sekä heidän kielellinen kehityksensä, identiteettinsä ja kulttuurinsa. Saman kohtalon jakoivat monet muutkin grönlantilaiset enemmän tai vähemmän pakosta.

Kirjan aikalaisnäkökulma ei kuitenkaan ole yksinomaan kielteinen, vaan siinä kuvataan myös hyviä ja lämpimiä yhteistyösuhteita. Magnus Larsen kertoo, miten grönlantilaiset asuivat ja elivät kaupungeissa ja paikoissa, joihin hän teki rekiretkiä sielunhoitajana.

Kulttuurihistoriallisesti kiinnostavaa kirjassa ovat pyrkimykset ”pakanallisten” – eli grönlantilaisten alkuperäisten esikristillisten – sukunimien hyväksyttämiseksi ja saamiseksi mukaan kristillisiin nimiluetteloihin. Työhön sisältyi myös grönlantilaisten ja Kanadan inuittien nimien, tapojen ja perinteiden tutkimista.

Kirja ei näin ollen ole pelkkä omaelämäkerta, vaan myös kuvaus Grönlannin nykyhistoriasta. Kirjailija kuvaa muun muassa tapaa, jolla viranomaiset käsittelivät Pohjois-Grönlannin paikallisväestöä ydinpommeilla aseistetun B-52-hävittäjän pudottua jäälle Thulen lentotukikohdan läheisyydessä vuonna 1968.