Marjun Syderbø Kjelnæs

Karmageitin ja Gentukamarið (”Karmavuohi” ja ”Tytönhuone”, suomentamaton) on kirjallinen kaksoisteos, jonka osat ovat ilmaisultaan omaleimaisia. Karmageitin on runokokoelma ja Gentukamarið näytelmäteksti. Teoksia voi lukea sattumanvaraisessa järjestyksessä, eikä niitä sido lineaarisuus tai kausaalisuus. Ne ovat pikemmin kaksi toisiinsa kerrostunutta teosta, joissa draaman dialogit, runojen liikehdintä, mielentilat ja fyysiset tilat kasvavat osaksi toisiaan.

Kuten näytelmätekstin nimikin kertoo, päähenkilö on naispuolinen. Sama pätee Karmageitiniin, joka seuraa runominää keski-ikäisenä naisena. Runot sijoittuvat naisen kotiin, mutta ne kumpuavat ja kasvavat lapsuuden tytönhuoneesta. Sieltä on peräisin runominän tapa aistia maailmaa ja kytkös sukuun. Huone on siirtynyt äidin siskolta runominälle. Runot jättävät tytönhuoneen mutta palaavat sinne aina uudelleen pienten tai suurten mutkien kautta. Runojen ilmentämässä liikkeessä piilee huomattavan sinnikäs kaipuu ja halu päästä osaksi maailmaa. Tämä halu liittyä maailmaan, ymmärtää sitä ja olla osa sitä kääntyy kuitenkin joka runossa nurinpäin ja palaa kotiin, takaisin lapsuuden tytönhuoneeseen tai keski-iän kriisin täyttämään keittiöön. Kyse ei ehkä ole suoranaisesta koti-ikävästä, vaan välttämättömyyden pakosta. Heti, kun runossa on palattu kotiin, runominä muuttuu näkymättömäksi ja uupumus ottaa vallan synnyttäen uuden kaipuun.

Teoksen toinen osa, näytelmäteksti Gentukamarið, antaa lukijan astua sisään tytönhuoneeseen ja tulla sen ympäröimäksi. Täältä löytyy toisenlainen sinnikkyys kuin mikä näkyy runoista.Se on moniääninen ja ajoittain maaninen koettelemus, jossa aikuinen runominä astuu lapsuutensa huoneeseen ja kohtaa äidin ja lapsuuden äänet. Minä on täällä kaikenikäisenä: lapsena häntä piinaa äidin ääni, aikuisena oman lapsen ääni. Häntä kutsuvat oman tyttären ääni ja myyttien äänet. Tytönhuone häivyttää rajat ja kynnykset kertojaminän, iän ja elämänvaiheiden väliltä. Kertojaminästä tulee kaikki ne minät, joita se on ollut kasvuvuosina, riidoissa ja hämmentyneenä. Paradoksaalinen, ristiriitainen ja hetkittäin lempeä ja harmoninen – kaikkea yhtä aikaa. Tytönhuoneesta ja tyttöydestä tulee kaksoisteoksessa vahva voima, joka kieltäytyy olemasta nuhdeltavana ja ojennettavana.

Täten tytönhuone kasvaa yhteen Tórshavnin-talon ja meren kanssa ja liittyy käyttämättömien vaatteiden vuoriin Atacaman aavikolla, Islannin tuhoutuneisiin koralliriuttoihin ja Välimeren salmiin eksyneisiin valaisiin. Runossa Honey (s. 68) runominän kutina kasvaa yhteen tahmean ruokapöydän kanssa. Huoli ja vapina muuttuvat rajuilmaksi, joka yltää Meksikoon, kohtaa valtavan raatokärpäsparven, hyrisevät autonmoottorit sekä liikenteen ja öljypumppujen humun ja palaa takaisin keittiöön, jossa ne asettuvat taas runominän mieleen. Epämukavuus, ihon kutina ja tahmeus on raatokärpäsparvi, autot, pumput ja öljy.

Marjun Syderbø Kjelnæs (s. 1974) on tunnettu ja aktiivinen ääni Färsaarten kirjallisuudessa ja teatterikentällä, ja hän on julkaissut useita teoksia sitten vuonna 2000 ilmestyneen esikoiskirjansa. Hänen nuortenromaaninsa Skriva í sandin (2010) sai Pohjoismaisen lastenkirjapalkinnon ja White Ravenin vuonna 2011, ja hänen viimeisin nuortenromaaninsa Sum rótskot oli Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon ehdokkaana vuonna 2021. Hän on saanut useita palkintoja ja apurahoja, ja hänen teoksiaan on käännetty pohjoismaisille kielille sekä englanniksi, ranskaksi ja saksaksi.