Naja Rosing-Asvid

Miten lapset luovat ystävyyssuhteita, jotka uhmaavat kielirajoja ja aikuisten ennakkoluuloja ”meistä ja muista”? Naja Rosing-Asvid tuulettaa nimenomaan näitä aikuisten pinttyneisiin ennakkoluuloihin liittyviä teemoja kirjassaan Pipa Sulullu qaangiipput (”Pipa ja Suluk kulkevat viivan yli”, suomentamaton). Kirjassa selvitetään kahden vierekkäin elävän varpusperheen, pulmusten ja sirkkujen, välisiä ongelmia. Varpuset ovat hyvin samanlaisia, syövät samoja hyönteisiä ja laulavat ja visertävät lähes samalla tavalla, mutta niiden ja varsinkin aikuisyksilöiden välillä tuntuu kulkevan eräänlainen näkymätön viiva: molemmilla on pahoja ennakkoluuloja toisiaan kohtaan. Kun kirjan ”päähenkilöt” Pipa ja Suluk siirtyvät kerran omista perheistään viivan yli, he alkavat ymmärtää, että heillä on paljon yhteistä ja että he voivatkin olla ystäviä. Tämä on kirjan tärkein sanoma. Kielelliset haasteet ovat tuiki tuttuja niin Grönlannissa kuin muissakin Pohjoismaissa, ja tiedämme myös, miten tärkeää on ponnistella keskinäisen ymmärryksen eteen. Ystävyys on silti mahdollista eroista huolimatta.

Lintujen välinen dialogi on sijoitettu sarjakuvamaisiin puhekupliin, jotka tekevät aukeamista eläviä ja kutsuvia. Tämä on helppo ja ymmärrettävä tapa kertoa vaikeasta aiheesta pikkulapsille ja haastaa aikuisten ennakkoluulot. Naja Rosing-Asvid kuvaa ongelmaa pienimpien lukijoiden kannalta lämminhenkisesti ja onnistuneesti.

Heti ensimmäisellä aukeamalla on helppo päätellä, miten linnunpoikaset oppivat katsomaan ”niitä muita” kieroon. Siinä vanhemmat ja isovanhemmat juoruavat ja toitottavat varmoja tietojaan naapurilinnuista. Eräänä päivänä pikkusirkku Pipa ja pikkupulmunen Suluk joutuvat ison korpin jahtaamiksi ja päätyvät vasten tahtoaan loukkuun samaan kalliohalkeamaan. Yhdessä koettu vaara pakottaa linnut kommunikoimaan keskenään, ja ne huomaavat ymmärtävänsä toisiaan, kunhan vähän ponnistelevat.

Naja Rosing-Asvidin kirja Pipa Sulullu qaangiipput tutustuttaa lukijan humoristisella tavalla yleismaailmallisiin teemoihin, kuten ennakkoluuloihin, ”me ja muut” -ajatteluun ja kielirajat ylittävään ystävyyteen.

Kirja on kuvitettu kauttaaltaan lämminhenkisillä ja värikkäillä kokosivun kuvituksilla, joissa on monia kekseliäitä yksityiskohtia ihmeteltäväksi. Lintujen välinen dialogi on sijoitettu sarjakuvamaisiin puhekupliin, jotka tekevät aukeamista eläviä ja kutsuvia. Puhekupliin sijoitetun dialogin lisäksi myös leipäteksti on puhekielimäistä, ja siinä on esimerkiksi paljon huudahduksia ja kysymyksiä. Muoto houkuttelee tauottamaan lukemista ja keskustelemaan siitä.

Huumori tehostaa usein sanoman perillemenoa, ja Naja Rosing-Asvidin tapa tarttua itselleen hyvin tärkeisiin kieli- ja kulttuuriongelmiin ihastuttaa, pistää ajatukset liikkeelle ja kannustaa lapsen ja aikuisen välisiin keskusteluihin.

Kuten tanskalaisen Børn og Bøger -lastenkirjallisuuslehden arvostelija kirjoittaa, kyseessä on ”– – kaunis ja eeppinen kuvakirja, jossa järki voittaa ja ennakkoluulot seuralaisineen katoavat”.

Naja Rosing-Asvid on arkkitehti ja kuvataiteilija, joka on julkaissut vuodesta 2012 lähtien useita lastenkirjoja, muun muassa kirjasarjan pienestä Aqipi-auttajahengestä. Hän oli ehdolla Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2015 lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon saajaksi kirjalla Aqipi – til sommerfest.