Tom Malmquist: I varje ögonblick är vi fortfarande vid liv

Tom Malmquist
Photographer
Viktor Gårdsäter
Romaani, Natur och Kultur, 2015.

Tom Malmquistin tyttöystävä Karin sairastuu keväällä 2012 akuuttiin leukemiaan. Karin odottaa pariskunnan ensimmäistä lasta, ja raskaus on edennyt kahdeksannelle kuukaudelle. Lapsi selviytyy, mutta Karin ei. Juostuaan muutaman kuumeisen viikon epätoivoisesti Karoliinisen sairaalan vastasyntyneiden osaston ja teho-osaston väliä Tom Malmquistin on lähdettävä sairaalasta mukanaan vastasyntynyt Livia-tytär, mutta ilman ihmistä, jonka kanssa hän oli jakanut elämänsä kymmenen vuoden ajan. Pian kuolee myös Tomin isä, legendaarinen urheilutoimittaja Thomas ”Malmen” Malmquist.

I varje ögonblick är vi fortfarande vid liv (Joka hetki olemme yhä elossa) on surukirja ja rakkaustarina. Se kertoo kuolemasta ja kaikista sen synkistä ja absurdeista seurauksista: surusta, raivosta, hämmennyksestä ja pelosta. Se kertoo miehisyydestä, sen rajoituksista, vahvuusvaatimuksista ja tunneperäisestä afasiasta. Samalla se kertoo syvästä ja kestävästä arkirakkaudesta, elämän hauraudesta, pienten hetkien arvosta ja ajasta, jonka kaikesta huolimatta saamme viettää yhdessä.

Malmquist kirjoittaa suorasukaisesti, peittelemättä ja iholle tullen surun kaikista puolista aina alun lähes maanisen yksityiskohtaisesta Karinin kuolinkamppailun kuvauksesta lopun omakohtaiseen isyyden peilaamiseen. Kirja iskeytyy kuin nyrkki tajuntaan, ja se on raastavimmillaan yksityiskohdissa. Kuten kuvatessaan absurdia byrokratiaa, joka seuraa siitä, että Tom ei ole ehtinyt virallisesti tunnustaa olevansa ”Lagerlöfin tyttölapsen” isä. Kuten raivossa, jonka Tom kohdistaa äitiinsä, kun tämä on lupaa kysymättä leikannut yhden Karinin pelargonioista. Kuten muistikuvassa, jossa Karin lakkaa varpaankynsiään ja katsoo huumoriohjelmaa vain pari päivää ennen joutumistaan lopullisesti sairaalaan. Kuten vauvanvaatekasseissa, joita satelee hyväntahtoisilta mutta neuvottomilta ystäviltä ja tuttavilta ja kertyy asuntoon torniksi asti.

I varje ögonblick är vi fortfarande vid liv on paitsi ravisteleva kirja myös virtuoosimainen proosateos, joka on kielellisesti latautunut ja rakenteeltaan mutkikas. Yksityisestä surusta on vaikea kirjoittaa, ja vielä vaikeampaa on tehdä se hallitun tyylikkäästi. Malmquistin tavoin onnistuminen on yksinkertaisesti kirjallinen riemuvoitto. Tyylin ja tempon vaihtelut heijastelevat suruvuoden eri vaiheita – akuuttia sokkia, pohjatonta surua, surrealistista paluuta sairaalasta ulkomaailmaan ja hidasta toipumista, joka alkaa eräänä aurinkoisena aamuna esikoulun pihalla. Ne ja tekstin rakentuminen kehon viiden aistin varaan ovat esimerkkejä työkaluista, joilla Malmquist jäsentää kirjaansa, joka olisi muuten voinut hajota aiheensa painosta. Tyyli on kauttaaltaan pelkistetty, naturalistinen ja tunteilua välttävä, mutta siitä välittyy aina runovoima, korostunut havainnointikyky ja hiljainen kuiskaus ihmistä suuremmasta ikuisuudesta.

Tom Malmquist (s. 1978) on runoilija ja muusikko. Hän on julkaissut aikaisemmin runokokoelmat Sudden death (2007) ja Fadersmjölken (2009). I varje ögonblick är vi fortfarande vid liv on saanut valtavasti vastakaikua niin kriitikoilta kuin yleisöltäkin. Se on väkevimpiä surukuvauksia, mitä ruotsin kielellä on kirjoitettu.