Adam O.

Adam O.
Photographer
Simon Klein Knudsen
Adam O. Den rustne verden, 3 – Ukrudt. Eepos tulevaisuudesta, Høst & Søn / Gyldendal, 2020. Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2021 lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon ehdokas.

Den rustne verden (”Ruostunut maailma”, suomentamaton) on aidosti ekokriittinen tulevaisuuseepos, joka osuu ajan hermoon.

Kirja sijoittuu vankasti omaan aikaansa. Sisällöllisesti se luo tulevaisuuteen röntgenkatseen, joka on yhtä aikaa synkkä ja täynnä Greta Thunberg -henkistä aktivistista toivoa. Rakenteellisesti kirjassa luodaan kokonainen maailma monimutkaisine valtarakenteineen ja mielikuvituksellisine härpäkkeineen.

Tanskasta on tullut muovin ja muun jätteen kaatopaikka, ja sen asukkaat ovat elävät ilmastopakolaisina Grönlannissa valtavan pleksilasikupolin alla sekä Malmössä. Päähenkilöinä on neljä sisarusta, joiden kautta tapahtumat koetaan. Ramona, Bowie, Peter ja Lærke elävät turvallista ja mukavaa elämää Uuskööpenhaminassa, jossa heidän vanhemmillaan on vakituinen työ positiivisuusministeriössä. Kun lapset ovat menossa Ruotsiin isoisää tapaamaan, heidän lentokoneensa syöksyy jätemaa Tanskaan. Vaarallisessa maastossa kulkiessaan lapset oppivat, että kaikki ei ole sitä miltä se on heidän suojatusta elämästään käsin näyttänyt.

Sisarukset taistelevat ilmaston ja oikeudenmukaisuuden puolesta milloin taistelurobotteja, milloin kyynisiä mediatähtiä vastaan. Toki he kohtaavat myös hyviä ihmisiä ja robotteja, kuten Roju-nimisen söpön eläköityneen miinarobotin, josta tulee heille ystävä hädässä.

Sarjan kirjat ovat kielellisesti hyvin rikkaita, ja huumorintaju on vahvasti läsnä muuten niin hyytävän todellisuuden keskellä. Tarina on hermoja raastavan jännittävä ja samalla koskettava varsinkin kuvatessaan lasten suhdetta robotteihin, toisiinsa ja pikkuhiljaa kasvavaan kanssa-aktivistien joukkoon. Kirjailijana varsin kokematon Adam O. luo ymmärrettävän pienoismaailman, joka heijastelee omasta arjestamme niin tuttuja asioita: jätteitä, valeuutisia ja epäterveitä monopoleja. Kieli on terävää mutta samalla leikkisän kepeää. Kertojanäänestä ei siten koskaan tule ”metallista” tässä herkullisia vastakkainasetteluja tarjoavassa ja sivilisaatiokriittisessä tieteiskertomuksessa, joka on kohderyhmänsä tasalla.

Kunkin luvun alussa on sarjakuvailijana aloittaneen kirjailijan itse tekemä kuvitus. Kuvitukset ovatkin tunnistettavan sarjakuvamaisia selkeine ääriviivoineen ja dramaattisine näkökulmineen. Ne korostavat ihmisen pienuutta keskellä suurta jätteen ja kyynisyyden hallitsemaa järjestelmää. Sitäkin vaikuttavampi on viimeinen kuvitus, jossa Ramona ja Roju paiskautuvat valtavalla voimalla läpi muurin ja lähes suoraan lukijan syliin! Tämä viestii toivosta ja toimintatarmosta.

Adam O. kirjoittaa vakuuttavasti toivosta maailmassa, josta muuten on sammutettu valot. Sen hän tekee osoittaen, että hänellä on painavaa sanottavaa.