Niillas Holmberg

Perustelu:

Juolgevuođđu (suom. Jalkapohja, Gummerus) on kuin nokkela poliittinen joiku. Runokirjan kuvitukset ja tarkkaan valitut sanat rakentavat estetiikkaa, joka jättää tilaa omaa tahtoa koskeville suuremmille pohdinnoille sekä luonnonsuojelutietämykselle. Maanalaiset olennot kuvastavat tekojamme ja tekevät ihmiset tietoisiksi niistä, jotta ymmärtäisimme niistä seuraavan tuomion. Runokirja haastaa lukijan ajattelemaan polkuja, joita jalkapohjamme kulkevat. Juuri jaloilla me kosketamme maata, jota meidän on suojeltava.

Kirjan kieliopissa ja sananvalinnoissa käytetään uusia yhdysrakenteita, joista voidaan mainita esimerkkinä vearbbáska. Ne symboloivat toimintaa, tavoitteita, merkityksiä ja nykypolitiikkaa.

Teoksen kuvituksista muodostuu polku, voimakas katkeamaton viiva, joka kiertyy ympyräksi. Alkuperäiskansojen holistiselle ajattelullehan on tyypillistä nimenomaan se, että kaikki on yhtä. Kuvitukset voivat toimia myös musikaalisena polkuna, ja ne antavat teksteille melodian ja miellyttävät lukijan silmää. Teoksen symboliikka on haastavuudessaan karua: on koivuja, jotka joutuvat kantamaan luonnon kuormittumisen taakkaa, ja Hamlet, joka kysyy, kuka omistaa oikeudet maahan ja miten ne on alun perin ansaittu. Runojen kuvataiteessa piilee sanoja, jotka muistuttavat meitä maan sydämen kuuntelusta. Kuvituksista ja värinkäytöstä syntyy dramaturginen kokonaisuus, jonka omaksuminen vie ja vaatii aikaa. Kirja antaa äänen itsemääräämisoikeuden kaipuulle, ponnistuksille ja suorittamiselle.

Juolgevuođđu perustuu symboleihin ja kielikuviin, jotka kertovat yhteenkuuluvuudesta maan kanssa sekä luonnonsuojelun haasteista. Teos kehottaa meitä etsimään jälleen yhteyttä maahan, koska jalkojemme kautta olemme osa sitä. Jalassa meillä on jalkineita ja saamelaisten nutukkaita, ja yksi kirjan väkevimmistä symboleista on juuri jalkapohjien kosketus maahan. Maan tunteet tulevat esiin – maa itkee ja näyttää tunteitaan.

Ehkä meidän on tehtävä niin kuin kirja sanoo ja palattava alkupisteeseen: jalkoihimme. Kirjan keskushahmo – kenkiä valmistava ja myyvä suutari – ansaitsee puolestaan vähemmän kunnioitusta. Sillä ovatpa kengät kuinka hyviä ja mukavia tahansa, ne estävät jalkapohjia olemasta yhteydessä maahan ja kommunikoimasta sen kanssa.