Anne-Grethe Leine Bientie & Meerke Laimi Thomasson Vekterli (kuvitus)

Joekoen sjïehteles ryöjnesjæjja (”Kunnon poromies”, suomentamaton) kertoo pienestä pojasta, joka saa suuren vastuun. Epäonnisten sattumusten seurauksena pieni Jaahke-poika jätetään yksin tunturiin paimentamaan perheen porolaumaa. Kylmyys ja yksinäisyys alkavat pikkuhiljaa vaivata, ja Jaahke pelkää susien tulevan. Vaikka Jaahke on peloissaan, nälkäinen ja märkä, hän ei silti jätä laumaa, vaan yrittää olla kärsivällinen, sitkeä ja vastuuntuntoinen. Jaahke kokoaa lauman yöksi niemelle aitaukseen turvaan. Hän koettaa kalastaa, mutta jää ilman saalista. Hän tietää, että jos hän onnistuu lypsämään vaadinta, hän saa ruokaa itselleen sekä parhaalle ystävälleen ja apurilleen, koiralle. Onneksi Jaahken lauma on kesy. Lopuksi isäkin tulee, mutta Jaahke jättää kertomatta, miten nälkäinen ja peloissaan hän on ollut. Isä ymmärtää Jaahken olleen kovilla ja kehuu tätä kunnon poromieheksi.

Joekoen sjïehteles ryöjnesjæjja kuvaa sitä, miten saamelaislapsia on kautta aikojen kasvatettu itsenäisyyteen ja vastuunottoon. Samalla se kuvaa hienosti lapsen kokemuksia, tunteita ja ongelmia. Kertomus on kerrottu lapsen näkökulmasta, ja se osoittaa, miten Jaahke ratkaisee haasteet.

Eteläsaameksi kirjoitettu teksti kertoo paljon vähin sanoin, ja kerronta on taitavaa ja runollista. Kuvitukset ovat kauniita ja hyvässä vuorovaikutuksessa tarinan kanssa, ja ne syventävät lapsen kokemusta tilanteesta. Kuvien kautta lukija kokee lapsen pienuuden suhteessa ympäröivään mahtavaan luontoon, ja ne tuovat lukijaa lähemmäksi lapsen kokemusmaailmaa. Samalla teksti ja kuvat jättävät lukijalle tulkinnanvaraa ja tarjoavat sytykettä ajatuksille ja mielikuvitukselle.