Arnar Már Arngrímsson

Viisitoistavuotias Sølvi on yllättäen ”menettänyt” vanhempansa. Hänen vanhempansa ovat rakentaneet aivan liian kalliin talon ja ovat nyt veloissa korviaan myöten. He riitelevät usein ja ovat nyt päättäneet hankkia kesäksi mahdollisimman hyvin palkatun työpaikan, ja kumpikin lähtee taholleen.

Sølvi lähetetään maalle isoäidin, ikivanhan ”noita-akan” luo. Tämä kohtalo on Sølville kuolemaakin pahempi, sillä hän ei saa ottaa mukaan puhelintaan eikä tietokonettaan, vaikka ne ovat hänen ainoat ystävät Skuggin lisäksi, joka on yhtä suuri luuseri kuin Sølvikin.

Sølvi vihaa koulua, vanhempia, maalla oloa ja kliseitä. Pahin klisee on se, että kaupunkien ongelmalapsille tekee hyvää lähteä maalle hommiin. Siihen Sølvi ei ole ajatellut alentuvansa. Hän on todella vihainen ja aivan hajalla. Jos vanhemmat luulevat hänen kypsyvän ja tulevan järkiinsä isoäidin luona maalla, hän kyllä näyttää heille, ettei niin tule käymään. Pelkkä tylsistyminen on kuitenkin todella tylsää. Lisäksi ympäröivien ihmisten hyvyyttä on vaikeaa vastustaa, ja pikkuhiljaa poika alkaa rauhoittua, vaikkakin aina vain lyhyeksi ajaksi kerrallaan.

Sölvasaga unglings (Sølvi, nuoren ihmisen tarina, suomentamaton) on kaunis kuvaus nuoresta, jonka sisimmässä myrskyää ja joka tarvitsee ohjausta, muttei kykene ottamaan sitä vastaan ja jolla on vahva seksuaalivietti, jota kukaan ei halua nähdä eikä kuulla ja joka pelkää hylätyksi tulemista ja samalla janoaa tunnustusta, muttei löydä oikeaa tietä juuri missään asiassa. Romaani on hauskasti kirjoitettu ja humoristinen. Sølvin luovuus on valtavaa, mutta kirja osoittaa samalla, kuinka vaikeaa on olla nuori, ja miten lyhyt matka voi olla kohtalokkaisiin äärimmäisyyksiin.

Arnar Már Arngrímsson (s. 1972) työskentelee islannin kielen opettajana Akureyrin lukiossa.