Birgitte Krogsbøll ja Kamilla Wichmann
Himlen er en helleflynder (”Taivas on ruijanpallas”, suomentamaton) on runokuvarunokirja, joka erottuu heti joukosta tavallista suuremmalla koollaan (se on 33 cm korkea). Lukiessa kirjaa pitää myös käännellä, jotta näkisi pitkittäin taitetut aukeamat.
Ensi silmäyksellä kirja näyttää klassiselta; siinä on tietosanakirjamaisia kuvituksia ja niihin sopivia tekstejä. Pian lukija huomaa kuitenkin, että toteutus on kaikkea muuta kuin perinteinen – pikemmin se edustaa eräänlaista perinteisen tyylin oikosulkua. Kirja koostuu kyllä luetteloista ja kuvista sekä runoista ja kaavioista, mutta ei perinteisessä vaan kenties runollisessa mielessä.
Kirjan nimeäkin voisi kutsua runolliseksi väittämäksi. Taivas ei muistuta ruijanpallasta, se on ruijanpallas. Tarkemmin katsottuna väittämän voi myös todeta pitävän paikkansa. Ainakin se voisi yhtä hyvin olla totta. Näin ollen kyseessä on teos, joka muotoilee totuuden ja todellisuuden uusiksi totuuksiksi ja todellisuuksiksi.
Kirjassa kerrotaan suurta kielellistä ja visuaalista auktoriteettia osoittaen asioista, joista ei ole tavattu kertoa, ja ollaan ikään kuin kyse olisi maailman tärkeimmistä jutuista. Esimerkkinä mainittakoon ”haisevat ja tuoksuvat asiat”. Sen jälkeen lukija voi itse arvioida, mikä kuuluu mihinkin kategoriaan (pieru, tomusokeri, bensiini, vanilja, männyt jne.), ja katsella samalla sivulla olevaa kahtatoista tyystin erilaista nenää. Kuvitukset ja teksti terävöittävät katsetta kirjaa lukiessa, mutta ehkä myös sen jälkeen, kun katse kohtaa maailman ja näkee uusia outoja yhteyksiä.
Kirjan aiheena on yhteisöllisyys. Tämä käy selvästi ilmi niin sanotuista Venn-diagrammeista, jotka ovat peräisin joukko-opiksi kutsutulta matematiikan alalta. Käytännössä ne koostuvat toisiaan leikkaavista ympyröistä, joissa leikkauskohdat osoittavat joukkojen väliset loogiset yhteydet eli yhdistävät tekijät. Esimerkki kirjasta: ”Niittyleinikki, aurinko. Yhteistä = keltainen.” Kirjan teksti ja kuvitus kannustavat varaamaan aikaa ja syventymään, jotta lukija uppoutuisi sivuihin ja jäisi makustelemaan yksityiskohtia ja hauskoja yhdistelmiä.
Kirjan viimeinen runo vahvistaa sen, mitä lukija on kokenut pitkin kirjaa: ihmiset vaikuttavat toisiinsa tekemisillään ja sanomisillaan, joten eiköhän nähdä vaivaa. Runo kuuluu seuraavasti: ”leipä paistuu ja nousee / voi lämpenee ja sulaa / olen ystävieni kanssa / taikina, jota maailma vaivaa.”
Himlen er en helleflynder on parivaljakko Birgitte Krogsbøllin (runoilija) ja Kamilla Wichmannin (piirtäjä) kolmas yhteinen kirja. Molemmat ovat omalla sarallaan niin tajuttoman virtuoosimaisia, että jos heistä tehtäisiin Venn-diagrammi, yhteinen osa olisi = taivaallinen!
Juuri sitä me tarvitsemme, varsinkin nyt. Että taide uskaltaa olla taidetta, niin nuorille kuin vanhoillekin. Krogsbølliltä ja Wichmannilta tätä uskallusta löytyy.
Birgitte Krogsbøll (s. 1954) on koulutukseltaan opettaja ja IT-tukihenkilö. Hänen esikoisteoksensa oli vuonna 2002 ilmestynyt Wöldums pulsar syndrom, ja hän on sittemmin julkaissut runoja sekä lapsille että aikuisille.
Kamilla Wichmann (s. 1975) on piirtäjä. Hän on tehnyt piirroksia pääasiassa lastenkirjoihin ja -lehtiin.