Carina Karlsson

Valokuvaaja
Matilda Saul
Carina Karlsson: Marconirummet, runokokoelma, Schildts & Söderströms, 2024. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ehdokas 2025.

Ahvenanmaalainen kirjailija Carina Karlsson näyttäytyy runokokoelmassaan Marconirummet (”Marconi-huone”, suomentamaton) eräänlaisena tunteiden sähköttäjänä. Kokoelman nimi viittaa italialaiseen keksijään Guglielmo Marconiin. Hän suunnitteli ensimmäiset radiolähettimet, jotka ovat tuiki tärkeitä kaikessa valtameriliikenteessä. Ikkunattomissa ja äänieristetyissä huoneissa luotiin yhteys aluksen ulkopuoliseen maailmaan, ja morseaakkosilla naputetuista viesteistä tuli henkireikä paitsi miehistön jäsenille myös heidän kaukaisessa kotimaassa oleville perheilleen.

   

Carina Karlsson luo tämän teeman ympärille tiheän sanojen kudelman, jossa kuvataan lähes tuskallisen intensiivisesti Ahvenanmaan kirjallisuuden klassista teemaa – merimiehen vaimon kaipuuta ja ahdistusta. Mitä merellä mahtaa tapahtua? Jokapäiväistä elämää leimaa pelko myyttisestä seitsemännestä aallosta, joka on kaikkia muita voimakkaampi ja johtaisi katastrofiin. Miten merimiehen perhe ylipäätään voi säilyttää sosiaalisen tasapainon? Kun isä palaa kotiin pitkän poissaolon jälkeen, pieni tytär ei enää tunnista häntä. Juomisesta tulee keino paeta yksinäisyyttä, tapa ”sietää etäisyyttä sen välillä, keitä haluamme olla ja millaista elämämme on”.

 

 ”On olemassa saari nimeltä Suru”, Carina Karlsson kirjoittaa. Hänen runonsa täyttyvät ahdistuksesta, alakulosta, turhautumisesta ja vastalauseista, ”hätäkutsuista kaikilla kanavilla”. Kriitikot ovat kutsuneet Karlssonia suolaveden huuhtomaksi Edith Södergraniksi ja maininneet myös Tua Forsströmin yhdeksi hänen kirjallisista sukulaisistaan.

  

Marconirummet sisältää kuitenkin myös läpikuultavia kuvia sisaruudesta lapsuuden maisemassa, jossa vesi saa kaiken loistamaan hopeisena. Kyse on pyrkimyksestä tavoittaa aikuisuuden kaaoksen keskellä uudelleen tunne siitä, miten ”aika virtaa hitaasti läpi kehon”. Realismin tuolla puolen runot muotoutuvat eksistentiaalisiksi ja haudanvakaviksi tilannekuvauksiksi.

   

Carina Karlsson (s. 1966) kasvoi ja asuu Ahvenanmaan Sundissa. Hän debytoi runokokoelmalla Lisbeta, Per Skarps hustru (1996) ja on sen jälkeen kirjoittanut kymmenkunta kirjaa eri genreissä. Hänellä on usein monitaiteisia yhteistyöprojekteja muusikoiden ja kuvataiteilijoiden kanssa. Ahvenanmaan 1600-luvun lopun noitaoikeudenkäynneistä kertova romaani Märket (2019) herätti paljon huomiota. Carina Karlsson on voittanut useita palkintoja ja ollut aiemmin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaana romaaneillaan Mirakelvattnet (2015) ja Algot (2017).