Elisabet Kristín Jökulsdóttir: Ástin ein taugahrúga. Enginn dans við Ufsaklett (Kærligheden – et nervevrag. Ingen dans ved Fiskeklippen)

Usein ihmetellään, miksi väkivaltaisessa suhteessa elävä nainen ei vain lähde. Tai miksi joku ylipäätään ryhtyy suhteeseen raiskaajaksi tiedetyn miehen kanssa. Vastaukset näihin kysymyksiin eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia. Elisabet Kristín Jökulsdóttir yrittää omalta osaltaan vastata kysymyksiin runokokoelmassaan Ástin ein taugahrúga. Enginn dans við Ufsaklett(Rakkaus – hermoraunio. Ei tanssia Kalastajankalliolla, suomentamaton), jossa hän vilpittömällä ja avoimella tavalla kuvaa väkivaltaa ja rakkautta parisuhteessa.

Sillä vastaus on rakkaus – tai kenties rakkauden kaipuumme ja ihastumisen aiheuttamat perhoset vatsassa. Lyyrinen kertojaääni Elisabet Kristín Jökulsdóttirin runokokoelmassa kuvaa suhteen kehitystä aivan ensitapaamisesta alkaen, kun hän vielä haluaa uskoa tulevansa rakastetuksi sellaisena kuin hän on, ilman meikkiä ja hienoja vaatteita, aina siihen hetkeen, kun hän viimein kävelee suhteen kiirastulen läpi hylättyään korsetin ja nylonsukat. Kuvakieli on iskevää ja runojen luomat kuvat muuttuvat eläviksi lukijan silmissä. Nämä ihmiset ovat meille tuttuja, olemme tavanneet heidät, olemme kenties itse olleet samassa tilanteessa.

Rum, våning och stadsdel

Om han var i samma rum var jag jättekär i honom

om han var på nedervåningen var jag sjukt kär i honom

om han var i en annan stadsdel höll jag på att dö av kärlek.

Runokokoelma Ástin ein taugahrúga. Enginn dans við Ufsaklett on jaettu kolmeen osaan; tapailuun, yhteiseloon ja eroon, jotka yhdessä kertovat vahvan ja koskettavan tarinan, samaan aikaan surullisen ja hauskan – kuten elämä itse. Ei ole kyse toisiaan tapailevista nuorista, vaan aikuisista ihmisistä, joilla on menneisyytensä. Silti varottavat sanat, menneet kokemukset ja huonot merkit eivät tarkoita mitään, sillä kaikki mikä on pielessä, voidaan muutaa hyväksi, eikä suhteen huumassa mikään muu ole olennaistakaan – omnia vincit amor, rakkaus voittaa kaiken. Mutta ei aikaakaan, kun harmaa arkitodellisuus on jo ovella, ja suhteen päätymistä seuraava suru on raskas kantaa. Aiemmin tapahtuneesta huolimatta rakkaudenkaipuu on edelleen vahva, vaikka se on alusta alkaen ollut tuhoon tuomittua.

Fiskarstenen

Så kom nyårsafton

och ingen dans vid Fiskarstenen

det var inget månsken

inga spår i snön

ingen kärlek i luften

inga förhoppningar

i dansen

ingen kvinna som kom ut ur stenen

och dansade i korsett

i fyrverkerikaskaderna

med en man

med sjömanshänder.

Runokokoelma Ástin ein taugahrúga. Enginn dans við Ufsaklett Runokokoelma on siitä epätavallinen, että siinä ei ryvetä itsesäälissä ja huudella syytöksiä, vaan se kuvaa suorasanaisesti suhdetta, jota epäilemättä ei olisi kannattanut aloittaakaan. Naivistiset kuvat naisen sukupuolielimistä tuovat kirjaan lisäulottuvuuden ja havainnollistavat suhteen fyysistä ja välttämätöntä puolta, joka kuitenkin monin paikoin on kivun ja yksinäisyyden rasittama. Runoilija sitoo yhteen ainutlaatuisella tavalla huumoria ja ahdistusta ja kertoo lukijalle tarinan niin vilpittömästi, että se jää kaivelemaan mieltä. Lopuksi kysymys on jokaisen henkilökohtaisesta suhtautumisesta rakkauteen väkivaltaisessa suhteessa.

Elisabet Kristín Jökulsdóttir on kotoisin Reykjavíkista ja syntynyt 16. huhtikuuta 1958. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa julkaistiin vuonna 1989, ja hän on sen jälkeen julkaissut runokokoelmia, lastenkirjoja, romaaneja ja näytelmiä sekä luonut tanssiteoksia ja performansseja. Runokokoelma voitti Islannin naisten kirjallisuuspalkinnon sekä DV-sanomalehden lukijapalkinnon vuonna 2015. Elisabet Kristín Jökulsdóttir julkaisee kirjansa omakustanteina, sillä hän voi siten päättää kaikista niiden ulkoasuun liittyvistä asioista. Hän ei ole aiemmin ollut ehdolla Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinnon saajaksi.