Hanne Højgaard Viemose
Perustelu:
Hanne Højgaard Viemosen suomentamattomalla romaanilla HHV, FRSHWN on värikäs alaotsikko ”kuolonpano Amazonilla”. Kirja huipentaa Hannahia, Hannea, Annea ja Anitaa kuvaavan romaanisarjan, johon sisältyvät myös teokset Hannah (2011) ja Mado (2015).
HHV, FRSHWN on raaka romaani, jonka vapauttava kielellinen irrottelu ja yltiöpäisyys on tuttua myös aiemmista kirjoista. Ne ovat kaikki luettavissa myös itsenäisinä teoksina. Uutuusromaanissa hypitään juonitasolta toiselle aivan kuten monta nimeä käyttävä päähenkilökin häilyy identiteetistä toiseen.
Romaanin tasot kuvaavat äärielämää elävän päähenkilön rajattomuutta. Arkisin hän elää kahden pojan äidin arkea Kööpenhaminassa ja käy psykiatrian poliklinikalla poikien ollessa päiväkohdissa. Samalla päähenkilö muistelee nuoren antropologian opiskelijan Anitan väkivaltaista matkaa läpi Amazonin sademetsän. Tarina etenee fragmentaarisesti, ja siinä vihjaillaan väkivallan kohteeksi joutumisesta, mutta tarina kytkeytyy myös omien rajojen ylittämiseen ja haluun. Prologista ilmenee, että romaanin oli oikeastaan tarkoitus käsitellä juuri tätä aihetta, mutta se ”solahti osaksi tarinoiden ja tilanteiden paljoutta ja myös omaa kirjailijanelämääni – –”.
Osa tarinoista on takautumia Pohjois-Jyllannin Frederikshavnissa vietettyihin karuihin teinivuosiin, joihin kuului juopottelua ja eräänlaista prostituutiota. Tämä ei kuitenkaan auta selittämään päähenkilön rajojen puutetta. Romaanin kiihkeys ja nopeatempoisuus vievät selityksiltä pohjan pois, ja niiden sijasta ilmenee lähinnä tiettyä kaavamaisuutta siinä, miten päähenkilön rajat tulevat jatkuvasti ylitetyiksi. Ylittäjinä ovat varsinkin eräs ahdistelija ja päähenkilön psykoottinen ex-mies, jota hän joutuu yhdessä vaiheessa pakenemaan. Muita ylittäjiä ovat hänen psykologinsa ja eräs naimisissa oleva kirjailija, johon päähenkilöllä on suhde. Romaanin fragmentaarisessa muodossa on omaleimaista se, että eri juonitasot tarjoavat selitysten sijasta polyfoniaa. Lukija kuulee esimerkiksi useita keskusteluja, joissa päähenkilön kaksi poikaa toimivat kreikkalaisen draaman tyyliin eräänlaisena tapahtumia kommentoivana kuorona. Romaani kiteyttää erinomaisesti lasten hauskan, dramaattisen ja filosofisen äänensävyn.
Päähenkilön kaoottista elämää tarkastelevat juonitasot kietoutuvat kaleidoskooppimaisesti toisiinsa ja tekevät epätoivoisesta itsensä etsimisestä vieläkin vaikeampaa ilman sovituksen häivääkään. Päähenkilö ei kykene asettamaan rajoja, eikä hänellä ole myöskään halua mukautua naisille määriteltyihin rajoihin tai odotuksiin. Hänen ”apposen avoin minänsä” vaikeuttaa pääsyä elämänsyrjään kiinni, ja päähenkilö toivookin pääsevänsä itsensä ulkopuolelle ja kokonaan osaksi toista ihmistä. Näin ollen hän ei käännä haavoittuvuuttaan ja turhautumistaan sisäänpäin vaan ulospäin tekemällä retkiä villiin islantilaiseen luontoon ja hyödyntämällä seksuaalisuutta, joka kytkeytyy rajojen ylittämiseen hyvässä ja pahassa. Tässä kuvauksessa nainen ja hänen halunsa vapautuvat: juuri villeydestä ja aggressiivisesta seksuaalisuudesta piirtyy uraauurtava muotokuva naisesta ja naiskirjailijasta, joka voi samalla olla rakastava äiti. Højgaard Viemose kirjoittaa tässä mielessä radikaalimmin naisen halusta kuin mitä Tanskan kirjallisuudessa on aiemmin nähty.
Kirjan nimi viittaa kirjailijan nimeen ja lapsuudenkaupunkiin, mutta nimien paljous ja jatkuva monimerkityksisyys puhkovat lukijan mahdolliset käsitykset kirjailijan ja kertojan välisestä ”yksi yhteen” -suhteesta. Romaanin nopeatempoisuus ja vahva imu ravistelevat, huumaavat, naurattavat ja kummastuttavat yhtä aikaa. HHV, FRSHWN on uusi tuulahdus tanskalaisessa kirjallisuudessa, ja sen muoto ja sisältö edustavat uutta ja käänteentekevää naiskuvausta.
Hanne Højgaard Viemose (s. 1977) on opiskellut antropologiaa, käynyt Tanskan kirjailijakoulun ja asuu nykyisin Islannissa. Hän on saanut HHV, FRSHWN -romaanista Montanaprisen-palkinnon sekä useita palkintoja myös aiemmista teoksistaan.