Hans Petter Laberg

Ingenting blir som før (”Mikään ei palaa ennalleen”, suomentamaton) on poikkeuksellinen norjalainen nuortenromaani. Kirja on rakennettu tiukasti klassisen draaman oppeja noudattaen, ja se uudistaa 1970-luvun yhteiskunnallista nuortenromaania tuomalla siihen nykylukijoita kiinnostavia eksistentiaalisia haasteita.

Romaani kuvaa tuiki tavallista 15-vuotiasta Markusta, joka asuu kotona ja käy koulua. Hänen vanhempi veljensä Victor on muuttanut pois kotoa ja elättää itsensä huumekaupalla. Markus rakastaa, ihailee ja kaipaa isoveljeään, mutta he näkevät harvoin muun muassa siksi, että vanhemmat haluavat pitää veljekset erillään.

Romaanin tapahtumat käynnistyvät eräänä perjantaiaamupäivänä. Markus on koulussa, kun hänen opettajansa Torstein kuolee luokan edessä. Se tuo mieleen muiston, joka saa Markuksen ottamaan isoveljeen yhteyttä ja lyöttäytymään mukaan pitkälle road tripille, jonka aikana isoveli toimittaa huumeita talosta taloon. Matkan varrella Victorin kaveri saa puukosta ja eräs toinen mies tulee vahingoitetuksi, siepatuksi tai tapetuksi. Kotona äiti ja isä potevat syyllisyyttä Victorin elämästä. Mitä he ovat tehneet väärin?

Romaani rakentuu kontrastin varaan. Vaikka juoni sijoittuu yhteiskunnan varjopuolelle, siellä on myös paljon valoa. Veljesten välinen rakkaus on sanatonta mutta vahvaa, ja he ilmaisevat keskinäistä huolenpitoaan pienin elein. Markus tapaa myös Sara-nimisen tytön ja rakastuu. Lisäksi hänellä on hyviä ystäviä, jotka tukevat ja auttavat häntä kriisin selättämisessä. Teoksen perimmäisenä teemana on ajan vääjäämättömyys: kerran tapahtunutta ei voi muuksi muuttaa, eikä mikään palaa jälkeenpäin ennalleen. Kaikki ihmiset muuttuvat.

Kirjailija on dramaatikko, ja romaani onkin rakennettu hyvin tiiviisti. Juonenkuljetus on yhtenäistä ja vailla sivujuonia. Kaikki tapahtuu kolmen vuorokauden kuluessa. Kertojanääni on hillitty, ja keskiössä ovat itse tapahtumat, joiden pontimena ovat menneet tapahtumat. Rivien välissä tapahtuu paljon, mikä kannustaa lukijaa osallistumaan ja jatkamaan tarinaa. Romaani on jännittävä, kuten hyvän nuortenromaanin kuuluukin. Henkilöhahmot on kuvattu vivahteikkaasti ja yksilöllisesti, ja dialogi on uskottavaa.

Romaani päättyy parkkipaikalla sunnuntai-iltapäivänä. Victor ajaa pois, ja Markus jää seisomaan. Sara lähestyy häntä. ”Koko koulu puhuu huomenna Torsteinista. Tuntuu kuin se olisi tapahtunut aikaa sitten.”

Hans Petter Laberg on julkaissut kymmenen nuortenromaania sekä yhden lastenromaanin. Hän sai vuonna 1996 Cappelen-kustantamon palkinnon parhaasta nuorille kirjoitetusta rakkausromaanista. Kaksi hänen käsikirjoitustaan on päätynyt myös näyttämölle. Päivätyökseen Laberg toimii kirjastonhoitajana.