Jón Kalman Stefánsson: Fiskarnir hafa enga fætur
Jón Kalman Stefánssonin (s. 1963) esikoisteos oli vuonna 1988 ilmestynyt runokokoelma. Sittemmin hän on julkaissut kolme runokokoelmaa, novelleja ja yhdeksän romaania sekä monia käännöksiä. Hän on ollut kolme kertaa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaana (viimeksi vuonna 2007) sekä Islannin kaunokirjallisuuden kääntäjäpalkinnon ehdokkaana. Vuonna 2005 hän sai Islannin kirjallisuuspalkinnon. Jónin kirjoja on käännetty muun muassa skandinaavisille kielille, saksaksi ja englanniksi.
Jón Kalman Stefánsson kertoi Islannin tv:n haastattelussa, että Fiskarnir hafa enga fætur(Kaloilla ei ole jalkoja, suomentamaton) on romaani etsinnästä – kansasta, joka pelkää katsoa itseään silmiin, ja oman identiteetin haeskelusta. Keitä me oikein olemme ja keitä haluaisimme olla? Kerrommeko koskaan koko totuutta ja jäämmekö siksi aina puolinaisiksi?
Tämä totuuden ja identiteetin etsintä on vahvana teemana romaanissa, joka on eräänlainen sukukronikka monine risteävine tarinoineen ja aikatasoineen. Etualalla on kirjailija-kustantaja Ari sekä hänen kasvuvuotensa ja perheensä. Arin tarinan kertoo hänen hyvä ystävänsä, joka on kenties lähisukulainen tai Arin astraalikaksonen – vaihtoehto-Ari, joka ei muuttanut pois Islannista.
Romaanin pääasialliset tapahtumapaikat ovat Islannin itärannikolla sijaitseva Norðfjörðurin kalastajakylä sekä lounaisrannikon Keflavík, joka on menettänyt kalastuskiintiönsä ja elää amerikkalaisen sotilastukikohdan turvin. Norðfjörður on tapahtumapaikkana Arin isovanhempien traagiselle rakkaustarinalle, joka kehittyy keskellä kamppailua luonnonvoimia vastaan. Beatles-kaupunki Keflavíkissa, tuossa "Islannin tummaihoisimmassa paikassa", eletään sen sijaan siivellä, varastellaan jenkkisotilailta ja annetaan huutia peri-islantilaiselle kulttuurille ja etiikalle. Kirjan henkilöt eivät ole mitään paperinukkeja, vaan lihaa ja verta olevia ihmisiä, joilla on oma kokemusmaailmansa ja omat salaisuutensa. Niihin lukija vihitään pikkuhiljaa romaanin edetessä.
Eri tarinoista ja henkilöistä kehittyy värikäs ja tiivis kudos, joka kuvaa yksittäisten ihmisten ja samalla koko kansan ja etenkin työväenluokan kohtaloa. Islannin kirjallisuudessa ei ole kirjoitettu paljoakaan Keflavíkista ja siitä värikkäästä yhteisöstä, joka kaupunkiin syntyi Yhdysvaltain sotilastukikohdan perustamisen myötä vuonna 1951. Monet muuttivat Arin perheen tapaan Keflavíkiin päästäkseen armeijan leipiin ja kiinni isompiin tienesteihin kuin muualla Islannissa. Lopputuloksena oli yhdistelmä amerikkalaisuuteen kohdistuvaa ihastusta ja vihastusta. Jón Kalman Stefánsson ei kuvaa tätä kehitystä historioitsijan tavoin, vaan erittäin lahjakkaana kirjailijana, joka pysyttelee koko ajan henkilökohtaisella tasolla kadottamatta silti kokonaiskuvaa. Keflavík ei ole islantilaisen unelman perikuva. Se kaukana kauniista postikorttimaisemista ja silti koko unelman ydin.
Fiskarnir hafa enga fætur on poikkeuksellisen hyvin kirjoitettu romaani, jota hallitsee kirjailijan vahva tyylitaju sekä varma kielellisten nyanssien ja keinovarojen käyttö. Jón Kalman Stefánsson on Islannin parhaita kirjailijoita, kuten tämä moniulotteinen ja väkevä romaani kiistatta osoittaa.