Kerstin Ekman

Iäkäs metsästäjä näkee eräänä päivänä metsässä ison suden jälkiä ja tuntee välitöntä yhteenkuuluvuutta eläimen kanssa. Suden saapuminen seudulle yhdistää ja jakaa metsästysseuruetta, jonka johtajana mies on ollut vuosikaudet. Tilanne saa hänet pohtimaan metsässä ja metsällä vietettyä pitkää elämää, jonka vakioina ovat olleet kivääri, ajokoirat ja myöhemmin vaimo. Nyt häntä ollaan ajamassa pois kuin vanhaa sutta, joka sekin on ollut itsestään selvä alfauros. Vanhoja metsästyspäiväkirjoja lukiessaan mies päätyy arvioimaan uudelleen tekemiään elämänvalintoja.

Kerstin Ekman osoittaa  Löpa Varg -romaanilla (suomentamaton) hallitsevansa välineensä täysipainoisesti. Jokainen muotoilu todistaa kirjailijan täydellisestä kielikorvasta. Ekman kuvaa niukasti mutta osuvasti ihmistä, joka alkaa haparoiden nähdä itsensä – sen, millainen hänestä on tullut ja millainen hänestä ehkä olisi voinut tulla. Yksittäisen ihmiskohtalon kuvaus avautuu myös monille yleispäteville tulkinnoille, joissa on monia tasoja. Kirjan nimi Löpa varg  viittaa siihen, että ihminen on yhtä suden kanssa ja omaksuu suden hahmon, mikä saa lukijan pohtimaan ihmisen ja eläimen välisen rajan mielivaltaisuutta ja häilyvyyttä.

Kerstin Ekman (s. 1933) on vuonna 1959 ilmestyneen esikoisteoksensa jälkeen rakentanut suuren ja laajan kirjailijanuran, joka on palkittu monilla raskaan sarjan palkinnoilla. Esimerkiksi romaani Tapahtui veden äärellä  sai vuonna 1994 ruotsalaisen August-palkinnon sekä Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Löpa Varg  -romaaniin kiteytyy joitakin Ekmanin tuotannon tärkeimpiä teemoja. Niitä ovat yksilön asema ja vastuu jälkiantroposentrisessa maailmassa, ihmisen, eläimen ja paikan suhde sekä ihmisten välinen dynamiikka pienessä yhteisössä. Samalla romaani kuvaa sydämellisesti vanhaa avioliittoa ja elämää, joka kulkee kohti loppuaan.