Pirkko Saisio
Suliko on fiktiivinen elämäkerta yksinvaltias Josif Stalinista (1878–1953). Kirjan nimi viittaa rakkauslauluun, jonka on sanoittanut Akaki Tsereteli ja säveltänyt Varinka Tsereteli. Suliko tarkoittaa georgiaksi ’sielua’, ja laulussa se on myös rakastetun nimi – sen, jota Stalin kaikessa yksinäisyydessään halajaa ja palvoo.
Romaanin tapahtumat kulkevat kahdella aikatasolla: yhtäältä on kaikkitietävän kertojan kertomat elämäkerralliset takaumat ja toisaalta niiden lomassa etenevä Stalinin oma, yhä vainoharhaisemmaksi käyvä esitys. Se alkaa tuhkan maku suussa uudenvuodenaattona 1953, ulottuu aina hänen kuolemansa jälkeisiin päiviin ja on osoitettu kokonaan Sulikolle.
Romaania edeltää motto: ”Koska jumalaa ei ole, minä tein jumalan. / Itselleni. / Ja itsestäni. / Jonkun täytyy antaa itsensä uhriksi.” Kerrontaan sisällytetään alusta lähtien myyttejä ja taruja sekä mukailtuja lainauksia Raamatusta. Muun muassa tällä tavoin päähenkilön muotokuva monimutkaistuu entisestään, usein myös sovittelevaan sävyyn.
Saision proosa on yhtä aikaa veitsenterävää ja aistillista. Eri ympäristöjen yksityiskohtainen kuvaus saa lukijan tuntemaan itsensä silminnäkijäksi, joka aistii tuoksuja ja makuja, kuulee tehtaanpillien vihellykset sekä hevosten kavioiden rummutuksen kantta vasten, kun höyrylaiva Oihonna on ajanut karille Hankoniemen edustalla.
Sulikossa lukijaa odottavat ravisteleva ja haastava, liki petollinen lukukokemus pimeässä ja valonkajossa, oven takana hiiviskelevät askeleet ja alati kasvavat lukemattomien asiakirjojen pinot, epäilyttävät käskyläiset sekä toimintahäiriöinen perhe, jossa isä uhraa poikansa (!) ja on rakastunut hourekuvaan. Ei auta kuin todeta, että romaani on sisällöltään valitettavan päivänpolttava.
Pirkko Saisio (s. 1949) on yksi suomalaisen nykykirjallisuuden jättiläisistä. Hän on työskennellyt yli viidellä vuosikymmenellä kirjailijana, ohjaajana, näyttelijänä ja Helsingin Teatterikorkeakoulun opettajana. Saisio on saanut useita palkintoja, muun muassa Finlandia-palkinnon omaelämäkerrallisesta romaanistaan Punainen erokirja vuonna 2003 sekä Vartio-palkinnon vuonna 2025. Suliko sai vuonna 2025 lisäksi Runeberg-palkinnon.