Rebecca Bach-Lauritsen & Anna Margrethe Kjærgaard (kuvitus)

Rebecca Bach-Lauritsen & Anna Margrethe Kjærgaard
Photographer
Kim Vadskær & Anna Margrethe Kjærgaard
Rebecca Bach-Lauritsen & Anna Margrethe Kjærgaard (kuvitus): Ud af det blå. Kuvakirja, Jensen & Dalgaard, 2019. Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2020 lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon ehdokas.

”Yhtäkkiä se on siinä. / Tuosta vain / kuin tyhjästä. // Mutta ensin sitä ei ole.”

Kirja alkaa näillä sanoilla. Luvassa olisi yllätys, mutta ei ihan vielä.

Ja niinhän siinä käy. Kuvittaja onnistuu kertomaan siron naivistis-naturalistisen viivan sekä sinisen ja ruskean häivähdysten avulla tiivistunnelmaisen tarinan pojasta, joka elää ilmeetöntä ja ikävää rutiinielämää yhdessä kaktuksen kanssa. Ennen niin kovin ylistettyä teesiä siisteydestä, seesteisyydestä ja säännöllisyydestä noudatetaan tässä pilkulleen.

Kirjan ensimmäisellä puoliskolla kertomusta kannattelevat etupäässä kuvitukset, kun taas kieli luo havainnollistavan ääniraidan rytmeineen, loruineen ja lausefragmentteineen. Tyyliä voisi nimittää hienostuneeksi aavikkorunoudeksi, joka on yksi yhteen kaktuksen kanssa. 

Kirjailijan ja kuvittajan on täytynyt tehdä kuvakirjaa luodessaan hyvin tiivistä yhteistyötä, koska kuten sanottu, yhtäkkiä säännönmukaisuuteen saapuu epäjärjestys. Poika vilkastuu, saa ilmeikkyyttä kasvoilleen ja toteaa, että hänen luokseen on muuttanut karhu.

Tarkkasilmäinen lukija osasi kenties aavistaa tämän, koska pojan sängyn yläpuolella on koko ajan riippunut kuva karhusta, joka liikahtelee vähän luoden siten kerrontaan uuden tason. Kuva on silti vielä häveliäs.

Sillä kun karhu tulee pojan elämään, siisteys, seesteisyys ja säännöllisyys vaihtuvat riemuun, rattoon ja revittelyyn. Tämä näkyy paitsi kuvista, joissa pojan poskienväri vaihtuu kylmän sinisestä lämpimän punaiseksi, myös kielestä, joka alkaa versoa kokonaisiksi lauseiksi, selityksiksi ja tunteenpurkauksiksi. Kehitys ei kumoa mennyttä, vaan se on mahdollisuus, joka yhtäkkiä tarjoutuu. Tätä korostaa se, että kuvat säilyttävät ruskean sävynsä ja luonnosmaisuutensa ja että pojalla on entiseen tapaan jakaus. Kirjan optimistinen sanoma siis säilyy: Se voi tulla yhtäkkiä. Tuosta vain, kuin tyhjästä.

Kirjailija Rebecca Bach-Lauritsen ja kuvittaja Anna Margrethe Kjærgaard ovat onnistuneet luomaan kertomuksen, josta kehkeytyy merkittävä ylistys tuosta vain ilmaantuvalle elämänilolle. Kirjassa hyödynnetään tietoisesti kuvituksen ja kielen yksinkertaisimpia ja samalla tihentyneimpiä ilmaisumuotoja. Molemmat myös hallitsevat välineensä: Rebecca Bach-Lauritsen on saanut aiemmin Tanskan opetusministeriön kirjoittajapalkinnon, ja Anna Margrethe Kjærgaard on palkittu kulttuuriministeriön kuvittajapalkinnolla.

He sopivat toisilleen ja täydentävät toisiaan tässä kuvakirjassa, jossa totuttuja genrerajoja rikkovat tekijöiden välinen kerronnallinen vuorovaikutus sekä teoksen pituus (40 aukeamaa).

He pitävät sanansa ja korostavat tätä myös loppusanoissa:

”Yhtäkkiä se oli siinä. / Tuosta vain / kuin tyhjästä. // Mutta ensin sitä ei ollut.”