Solvej Balle

Solvej Balle, nominee Nordic Council Literature Prize 2022

Solvej Balle

Photographer
Sarah Hartvigsen Juncker
Solvej Balle: Om udregning af rumfang I, II ja III. Romaani Pelagraf, 2020–2021. Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2022 kirjallisuuspalkintoehdokas.

Aika on mennyt sijoiltaan Solvej Ballen suurellisessa proosateoksessa Om udregning af rumfang (”Tilavuuden laskemisesta”, suomentamaton). Tai kuten Shakespeare antaa Hamletin lausahtaa kuuluisassa tragediassaan: Time is out of joint. Solvej Ballen päähenkilö Tara Selter on nimittäin vasten tahtoaan astunut ajan ulkopuolelle, ja marraskuun 18. päivä toistuu hänen todellisuudessaan kerran toisensa jälkeen. Yhtäkkiä hän ei enää pääse kokemaan viikkojen, kuukausien tai vuodenaikojen vaihtumista. Ihmiset hänen ympärillään eivät vanhene, ja heidän on vaikea ymmärtää Taran uutta ja eriskummallista kokemushorisonttia, jossa marraskuun 18. päivät seuraavat toistaan.

Taran elämästä ajan ulkopuolella on ilmestynyt tähän mennessä kolme nidettä, ja suunnitteilla on yhteensä seitsemän. Kolme ensimmäistä osaa muodostavat kuitenkin läheisesti toisiinsa kytkeytyvän kokonaisuuden, jossa kukin nide laajenee uusiin ja yllättäviin suuntiin. Kaikki nyrjähtäneet yksittäiset päivät kasautuvat kirjoissa pikkuhiljaa ja tallentuvat päähenkilön tietoisuudessa erillisiksi ja ajoittain vertailukelvottomiksi muistoiksi. Solvej Ballen kunnianhimoisen hankkeen kolmas nide alkaa esimerkiksi päivästä 1 144. Silloin Tara Selter kohtaa Henry Dalen, joka hänkin on jumissa marraskuun 18. päivässä. Aiemmissa niteissä Tara on ollut nyrjähtäneessä ajassa yksinään, mutta tämä ”aikasilmukka” on siis myös jaettavissa muiden kanssa. Tara ja Henry tutkiskelevat nyt silmukan mahdollisuuksia ja sen mahdollista nivoutumista yleiseen aikaan. Taran tapauksessa tämä johtaa historiallisiin tutkimuksiin ja filosofisiin pohdintoihin. Taraa kiehtoo muun muassa Rooman valtakunta ja sen synty ja tuho, koska hän näkee siinä yhtymäkohdan lännen nykyisiin rappiosuuntauksiin.

”Olin maa historian suuressa säiliössä. Se oli täynnä tavaraa. Kertomuksia menneisyydestä ei ollut, oli vain menneisyys sellaisena kuin se pääsi irti ja kiisi läpi vuosisatojen ja laskeutui jalkojemme juureen. Jos alkaisin keskittyä alkuun ja loppuun, juoniin ja suuriin urotekoihin, syyhyn ja seuraukseen tai voittajiin ja häviäjiin, törmäisin reunaan enkä pääsisi eteenpäin. Minua kiinnostivat kengät, laivat ja kirjevaha. Tai rakennukset ja tienpuoleiset ristikkorakenteet. Minua ei kiinnostanut sodan lopputulos, kiinnostuin vain sotilaiden univormunnapeista.” (53)

Teoksen tehokeinona on siis sijoittaa kertoja Tara Selter sellaiseen hetkeen maailmanhistoriassa, jossa aika kasautuu asioiksi ja paikoiksi. Kertomus tapahtuu tilassa pikemmin kuin ajassa, eikä se selitä, miten ja miksi. Näin ollen Solvej Balle antaa lukijan kokea uudelleen (nyky)ajan ja sen keskenään kilpailevat näkökulmat. Tämä on kai sitä, mihin suuri kirjallisuus pystyy: se opettaa meitä katsomaan maailmaa ja toisiamme uusin silmin. Tai ainakin näkemään ja ymmärtämään nykyajan yhteisenä asiana, vaikka itse kukin elää omassa kuplassaan. Sama ajatus herää, kun Henrik Nordbrandt kirjoittaa, että vuodessa on 16 kuukautta, ja päättää runon sanoihin ”marraskuu, marraskuu, marraskuu, marraskuu”. Tai sama kokemus, kun Mary Shelley antaa Frankensteinissaan meille hirviömäisen näkökulman maailmaan ihmisen tekemän ja yliherkän hirviönsä kautta.

Eräs tanskalainen kriitikko kirjoitti kauniisti, että Solvej Ballen proosafiktio on kuuntelevaa tekstiä. ”Häntä lukiessa – – tuntuu siltä kuin tulisi itsensä kielen hyväilemäksi.” Vaikka romaanihankkeen kimmokkeena toimivat kuulemma jo 1990-luvulla syntyneet ideanpoikaset ja hankkeen hahmottelu on vienyt yli 20 vuotta, se ei tunnu olevan out of joint näin vuonna 2022 – pikemmin päinvastoin. Onhan takana aika, jolloin kollektiiviseen elämään on puututtu lähes epätodellisesti yhteiskunnan sulkutiloilla ja luotu siten uusia, ennestään tuntemattomia rinnakkaismaailmoja. Solvej Ballen Om udregning af rumfang on ajassa kiinni oleva spekulatiivisen fiktion mestariteos.

Solvej Balle (s. 1962) julkaisi esikoisteoksensa Lyrefuglin vuonna 1986. Myöhemmin hän kirjoitti Tanskan 1990-luvun kirjallisuuden ylistetyimpiin kuuluvan teoksen Ifølge lovenin (1993). Sen jälkeen kirjat ovat kuitenkin olleet harvassa: on taideteoreettinen kirja Det umuliges kunst (2005), poliittinen muistelmaessee Frydendal og andre gidsler (2008) ja lyhytproosateokset Hvis ja Så, jotka ilmestyivät yhtä aikaa vuonna 2013. Om udregning af rumfang -sarjan myötä Solvej Balle tekee suuren paluun paitsi tanskalaiseen ja pohjoismaiseen myös eurooppalaiseen kaunokirjallisuuteen.