Steinar Bragi

Truflunin-romaani (”Häiriö”, suomentamaton) kuvaa pientä aluetta, joka on erilainen kuin koko muu maailma. Viranomaisten mukaan moinen ei kuitenkaan käy laatuun. Truflunin on tulevaisuuteen sijoittuva romaani, jossa romaanimuotoa käytetään aikamme paradoksien syväanalyysiin.

Häiriöalue kattaa ne Reykjavikin keskustan kadut, jotka on nimetty vanhojen pakanajumalien mukaan. Pääroolissa ovat luonnollisesti Odinsgade, Odinstorv ja hotelli Odinsvé. Häiriöalueen ulkopuolella on monikansallinen ulkomaailma, jossa etnisyydellä ei ole käytännössä mitään merkitystä. Päähenkilö on saavuttanut tavoitellun oikeuden kulkea salaperäisen verhon tai madonreiän läpi häiriöalueelle. Häiriöön menevän päähenkilön tehtävänä on löytää selityksiä sille, mitä alueella oikein tapahtuu. Tehtävää suoritettaessa kaikki ei todellakaan ole sitä, miltä se näyttää. Romaanin maailma on jo ennalta kaksijakoinen: on ulkomaailma ja häiriö. Aika kuluu niissä eri tahtiin, ja valtaosa muistakin asioista on epäselviä. Häiriö on tekstin mukaan ympäröivässä maailmassa oleva reikä, joka avautuu romaaniin 5. maaliskuuta 2030.

Kirjan varsinaisena aiheena on tietokoneiden hallitsema maailma ja se, että internetiin kytkeytynyt tietoisuutemme on hajautunut ympäri maailmaa. Sen vuoksi me kaikki olemme muuttumassa vain hieman keskenään erilaisiksi versioiksi yhdestä yhteisestä tietoisuudesta. Tekniikan virta huuhtoo yksilölliset piirteemme mennessään, joten kenellä on otsaa väittää, että hän on erikoisempi tai erilainen kuin muut? Tästä huolimatta individualismi ei ole ehkä koskaan yltänyt samoihin mittoihin kuin juuri nyt. Aikamme paradoksit ovat totisesti tunnistettavissa.

Romaania lukiessa herää suuria kysymyksiä muun muassa tieteen etiikasta ja nykyajasta. Osa niistä on tuttuja: Milloin tekoälystä tulee niin voimakas, että sitä ei voida erottaa ihmisen älykkyydestä? Jos ihmisen älykkyyden jäljittelystä tulee täydellistä, eikö siitä samalla tule täydellisempää kuin älykkyys, joka itse kullekin on suotu? Elokuvissa ja kirjallisuudessa kuvataan usein ihmisen ja supertietokoneen, kyborgin tai avaruusolioiden välisiä konflikteja. Niiden yhteentörmäys päättyy usein siihen, että ihmisäly voittaa täpärästi. Siitä taas on yleensä kiittäminen ihmisen kykyä rakastaa ja uskoa – mutta kuka sanoo, etteikö myös niitä voisi oppia?

On varsin ironista, että juuri Reykjavikin vanhasta kaupunginosasta tulee kirjassa anakronismin ja maailmanhäiriön keskittymä. Ehkä me islantilaiset olemme olleet anakronismi ja häiriötekijä pidempään kuin mitä itse aavistamme.

Steinar Bragi Guðmundsson (s. 1975) on julkaissut useita kirjoja, ja häntä pidetään yhtenä Islannin arvostetuimmista kirjailijoista.

”Miten kuvata sitä, kun ihminen siirtyy yhdestä maailmasta toiseen ilman mahdollisuutta palata?” Näin kirjailija on itse kiteyttänyt Truflunin-romaaninsa.