Linda Bondestam
Eräässä maailmankolkassa elää onnellinen mutta yhä yksinäisemmäksi käyvä pieni sammakkoeläin nimeltä aksolotli, joka on kenties lajinsa viimeinen. Se kasvaa kotijärvensä pohjalla, oppii uimaan ja tutustuu ympäristöönsä leikkimällä ja seurustelemalla ystävien kanssa. Ulkomaailma kuitenkin muuttuu, ja aksolotlin turvallista kotia uhkaa lähestyvä katastrofi.
Miten lapsille tehdään kuvakirja yhdestä aikamme vaikeimmasta ja kipeimmästä kysymyksestä – ilmastokriisistä? Bondestam panee peliin mielensä ja sydämensä tässä huikaisevassa kertomuksessa, joka sysää ihmiset (tai ”köntykset”, kuten heitä kirjassa kutsutaan) marginaaliin. Lukijan katse siirtyy siten pois ihmisyyden omasta navasta ja laajenee näkökulmaksi, jonka keskiössä ovat luonto ja eläimet. Rohkeaa tematiikkaa tasapainottaa hienostuneesti sydämellinen tapa, jolla tämä elämää täynnä oleva ja ylisöpö alkueläin on kuvattu.
Bondestamin kuvakirjakerronta on Mitt bottenliv -teoksessa (Elämäni pohjalla – yksinäisen aksolotlin tarina, Teos & Förlaget, 2020, suomentanut Maarit Halmesarka) suvereenia ja dramaattista. Aukeamat ovat yhtä väriloistoa tummia ja suggestiivisia taustoja vasten. Jännitystä rakennetaan taitavasti hyödyntämällä selaamisen dramaturgiaa. Vedenalaiset kohtaukset ja hyökyaallot kutkuttavat ja venyttävät mielikuvitusta. Lukija kutsutaan mukaan syvyyksiin ja joutuu tempaistuksi kirjan sivuja pitkin vyöryvän jättiläisaallon vietäväksi, kun se kuljettaa kauhistunutta aksolotlia kohti yllättävää lopputulemaa.
Kieli on jäntevää ja kekseliästä, ja aksolotlin käyttäminen kertojana on ratkaisuna nerokas. Tämän tavattoman hurmaavan päähenkilön ansiosta kertomus huokuu empatiaa ja voimaa. Kuvaamalla suuren kokonaisuuden pientä osasta kirja voi tarjota lukijalle samastumispintaa ja herättää halun auttaa herkkää maapalloamme, jonka tulevaisuus koskettaa meitä kaikkia.
Linda Bondestam (s. 1977) on moninkertaisesti palkittu kuvittaja ja kuvakirjataiteilija, joka on julkaissut jo nelisenkymmentä kirjaa. Hänen yhteistyötään Stella Parlandin (Katastrofer och strofer om slummer och stoj, 2003), Minna Lindebergin (Aimo ja Unto , 2011), Ulf Starkin (Diktaattori , 2010) ja Annika Sandelinin (Silkkiapinan nauru, 2019) kanssa on ylistetty, ja teokset ovat poikineet useita käännöksiä ja erilaisia palkintoja. Vuonna 2017 Ulf Starkin ja Linda Bondestamin Ennen näkymättömiä eläimiä (2016) sai Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon. Mitt bottenliv – av en ensam axolotl (2020) on Bondestamin toinen kokonaan oma kuvakirja.